Hartaus juhannukselle

Auringon lämpö, kukkien tuoksu ja lintujen laulu täyttävät mieleni kiitollisuudella, kirjoittaa Virpi Sillanpää-Posio hartaustekstissään.

Kesä!

Olen niin odottanut tätä, kesää, siksi sen perään oli pantava huutomerkki.

Katson ikkunastani ulos, kuten vuoden jokaisena päivänä. Ikkunani takana on suuria pihlajia. Olen seurannut tarkkaan, kuinka ne ovat vähitellen saaneet lehtiverhon, mutta silti puiden kukkaan puhkeaminen yllätti minut.

Auringon lämpö, kukkien tuoksu ja lintujen laulu täyttävät mieleni kiitollisuudella.
Minulle sattui muutama päivä sitten tapaturma. Liikun pyörätuolilla ja menin takapihalle kastelemaan kukkia. Laskeuduin luiskaa alas ja käänsin tuolini mennäkseni taas ylös sulkemaan oven. Sitten lähdin luiskaa alas takaperin.

Laskeutuessa on oltava tarkkana. Nyt peruutus meni pitkäksi ja ajauduin hieman sivuun. Pieni harhautuminen aiheutti sen, että tuolin renkaat menivät yli laidan ja tajusin kaatuvani. Tuo pieni hetki tuntuu yllättävän pitkältä: tajuaa ettei voi tehdä yhtään mitään, kaikki vain tapahtuu. Niin sitten olin kyljelläni nurmikolla, pyörätuoli jalkojeni päällä.

Hetkessä käsitin, että olin varjeltunut isolta loukkaantumiselta. Aivan vieressä oli kasattuna tiiliä kukkien alustaksi. Niihinkään en lyönyt itseäni. Huokaisin syvään ja sanoin ääneen: ”Kiitos hyvä Jumala”.

Puhelin oli mukana ja sain soitettua kotijoukkoja avuksi, mutta voi kuinka kamalaa tuollaisesta tilanteesta on soittaa, kun tietää säikäyttävänsä kaikki. Katselin sinistä taivasta ylläni ja hain siitä rauhaa sanoihini. Vasta sitten tuli itku.

Meidän on hyvä pysähtyä miettimään, kuinka monella tapaa olemme siunattuja.
Jumala on aina meidän kanssamme, yksinäisinäkin hetkinä, Hän on vierellämme ja kannattaa. Hän löytää meidät, jos eksymme.

Hyvä Jumala, anna meille rohkeutta kertoa uskostamme. Anna uskomme kukkia ja tuottaa hedelmiä. Raivaa sydämestämme kaikki, mikä estää meitä vaeltamasta tahtosi mukaan. Auta meitä seuraamaan Johannes Kastajan jalanjälkiä ja omistautumaan Jumalalle.

Virpi Sillanpää-Posio
Kirjoittaja on työkyvyttömyyseläkkeellä oleva pappi

 

Juhannuspäivä
Psalmi: Ps. 92:2–6
1. lukukappale: Jes. 51:3–6
2. lukukappale: Ap. t. 14:15–17
Evankeliumi: Luuk. 1:57–66

Johannes Kastajalle omistetuista juhlista säilyi meillä uskonpuhdistuksen jälkeen erillisenä pyhäpäivänä vain hänen syntymäpäivänsä eli juhannus 24. kesäkuuta.
Saamansa nimen (Johannes = Jumala on armollinen) mukaisesti Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

Ps. 92:2–6
Hyvä on kiittää Herraa,
laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
  Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi
  harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi,
minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
  Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra,
  kuinka syvät sinun ajatuksesi!

Jes. 51:3–6
Yhä Herra lohduttaa Siionia
ja armahtaa sen rauniomaita.
Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi
ja aron kuin Herran paratiisiksi.
Siellä on oleva ilo ja riemu,
siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu.
Kuuntele minua, kansani,
kansakunnat, tarkatkaa sanojani,
sillä laki on minusta lähtöisin,
minä säädän oikeuteni kansojen valoksi.
Minun vanhurskauteni on lähellä,
minä tuon pelastuksen
ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta.
Kaukaiset rannat ikävöivät minua,
minun vahvaa kättäni ne odottavat.
Kohottakaa katseenne taivasta kohden,
katselkaa alhaalla leviävää maata!
Taivas hajoaa kuin savu
ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate,
sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset.
Mutta minun pelastukseni pysyy iäti
eikä minun vanhurskauteni murene.

Ap. t. 14:15–17
”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.”

Luuk. 1:57–66
Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään.

 


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää