Hartaus pääsiäispäivälle 31.3.

Haudalle saapuneiden naisten periksiantamattomuuden takaa löytyy rohkeus rakastaa, kirjoittaa Ulla Oinonen.

Myötätunto on supervoima

Olen lapsesta asti pohtinut sitä, miten itse toimisin erilaisissa tilanteissa. Olen miettinyt lukiessani Montgomeryn rohkeiden tyttöjen elämäntarinoita, Neiti Etsivää, Schindlerin listaa tai katsoessani MacGyveriä tai Braveheartia sitä, että pystyisinkö minä samaan? Ajatuksissani olen tietenkin aina pukenut päälleni sankariviitan, mutta tosiasiassa kaikkia tarvittavia taitoja ei varmasti ihan joka tilanteessa olisi.

Jeesuksen lähipiirin reaktioita pääsiäisen tapahtumiin on myös mielenkiintoista seurata. Oletko sinä miettinyt koskaan, kuka evankeliumien kertomuksen hahmoista olisit? Mitä sinä tekisit, kun oma idolisi, oma läheisesi, olisi vangittu?

Uskaltaisitko sinä identifioitua kapinallisen läheiseksi? Olisitko sinä se, joka menisi vartioidulle haudalle?

Pääsiäisen narratiivista nousee esiin haudalle saapuvat surevat naiset. He eivät ole luovuttaneet. He eivät ole antaneet periksi. Naiset menivät Jeesuksen luo haudalle silloin, kun hän oli nöyryytetty ja haudassa. Heille ei ollut merkitystä sillä, että innostuneet väkijoukot olivat kaikonneet.
Tällainen rohkeus saattaa tuntua saavuttamattomalta.

Jeesuksen lähipiirissä oli heitäkin, joita hävetti ja jotka vaikenivat, jotka eivät saapuneet paikalle. Ajattelen, että haudalle saapuneiden naisten periksiantamattomuuden takaa löytyy rohkeus rakastaa.

Pohtiessasi sitä miten reagoit tilanteisiin, sinua ei määrittele taidot tai asema, vaan kyky tuntea. Myötätunto on supervoima. Tosielämässä sankariviitta ei tule taidoista, urheudesta vaan rohkeudesta rakastaa.

Ulla Oinonen
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun asiantuntija ja pappi

 

Kristus on ylösnoussut!

Pääsiäispäivänä riemu kaikuu seurakunnassa: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Enkelin viesti saavuttaa tyhjän haudan edessä seisovat opetuslapset. Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. Hän on voittanut kuoleman, synnin ja kadotuksen vallan. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika.

 

Ps. 118:15–23 (24)

Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa,
riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme.
Herran käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista.
Hän kyllä kuritti minua
mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit!
Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti,
josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua
ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
(Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaa ja riemuitkaa siitä!)

Hoos. 6:1–3

Tulkaa, palatkaamme Herran luo!
Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa,
hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat.
Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät,
kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös,
ja niin me saamme elää ja palvella häntä.
Ottakaamme opiksemme,
pyrkikäämme tuntemaan Herra!
Hän tulee, se on varmaa
kuin aamun koitto.
Hän tulee kuin sade,
kuin kevätsade, joka kastelee maan.

TAI

Jes. 25:8–9

Kuolema on nielty ainiaaksi.
Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet
ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä
kaikkialla maan päällä.
Näin on Herra puhunut.
Sinä päivänä sanotaan:
”Tämä on meidän Jumalamme!
Häneen me panimme toivomme,
ja hän pelasti meidät.
Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme,
iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.”

1. Kor. 5:6–8

Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.

Matt. 28:1–8

Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.”
Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

 

 


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää