Hartaus sunnuntaille 11.8. - Arki koittaa

Arki koittaa

Tulevan sunnuntain kirkkovuoden teemana on itsensä tutkiminen. Itsensä tutkiminen ei ole helppoa. On kivuliasta asettaa itsensä ikään kuin tutkimuspöydälle. Nöyrtyä ja myöntää, että sieltä löytyy kaikenlaista sellaista, mistä en ole ylpeä. Emme koskaan pysty muodostamaan täydellistä kuvaa itsestämme, koska itsensä rehellinen arviointi voi tehdä kipeää.

Näin aikuisena on kuitenkin eri tavalla armollinen itselle kuin nuorempana. Välillä hirvittää katsoa sivusta tämän päivän nuorten elämää. He ovat todella kriittisiä itseään ja omia tekemisiään kohtaan. Siinä tilanteessa toivoisi, että löytäisi oikeat sanat näille lapsille, ja että heidän silmänsä avautuisivat ja he hyväksyisivät itsensä sellaisena kuin ovat.

Nyt kun uusi kouluvuosi taas alkaa, mietin mitä sanoisin yläkoulua aloittavalle itselleni näin aikuisena. Kehottaisin varmastikin nauttimaan joka hetkestä, sillä yksi silmänräpäys ja olet jo aikuinen. Lomalla on helppo iloita, mutta arjessa nauttiminen ja eläminen ovat yhtä tärkeitä. Ei haittaa, vaikka välillä olisi tylsää tai rankkaakin. Ne hetket menevät ohi ja kohta helpottaa.

Monissa Raamatun kertomuksissa Jeesus haastaa meidät kulkemaan elämässämme silmät auki, huomaten ne, joilla asiat eivät ole hyvin. Jeesus haastaa löytämään omat vahvuutemme ja pistämään ne hyvään käyttöön, lähimmäistemme hyväksi. Tämä kaikki on omastaan antamista, riskeeraamista ja luopumista. Mutta antaessaan saa.

Raamatun kertomukset kutsuvat meitä tekemään elämästämme merkityksellistä. Jeesus haastaa löytämään tarkoituksemme siitä, mille paikalle kukin meistä on päätynyt, olemaan ihmisenä toinen toisellemme niissä hetkissä, joissa elämme. Arjen hetkissä, jotta todella kokisimme elävämme.

Minna Matinlauri
lastenohjaaja
Tyrnävän seurakunta

12. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 51:6–14
1. lukukappale: Jes. 2:12–18
2. lukukappale: 1. Joh. 1:8–2:2
Evankeliumi: Matt. 23:1–12

Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.

Ps. 51:6–14
Sinua, sinua vastaan olen rikkonut,
olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet,
ja syystä sinä minut tuomitset.
Syntinen olin jo syntyessäni,
synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden –
ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla
ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana,
elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni
ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä,
älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
Anna minulle jälleen pelastuksen riemu
ja suo minun iloiten sinua seurata.

Jes. 2:12–18
Herran Sebaotin päivä
iskee kaikkeen ylpeään ja korkeaan,
kaikkeen mahtavaan ja ylhäiseen,
niin että se vaipuu maahan.
Se iskee kaikkiin Libanonin setreihin,
korkeihin ja ylpeihin, ja kaikkiin Basanin tammiin,
se iskee kaikkiin korkeihin vuoriin
ja kaikkiin ylhäisiin kukkuloihin,
jokaiseen ylpeään torniin se iskee
ja jokaiseen murtumattomaan muuriin,
se iskee rantojen huvipursiin
ja kauas merelle purjehtiviin laivoihin.
Ylpeä ihminen nöyrtyy, hänen täytyy taipua,
korskeat miehet vaipuvat maahan.
Sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen
ja epäjumalat väistyvät, joka ikinen.

1. Joh. 1:8–2:2
Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.
Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.

Matt. 23:1–12
Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen:
”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.
Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”