Hartaus sunnuntaille 14.4.

Jeesus oli paimen, joka kulki laumansa keskellä, edessä ja jäljessä, kirjoittaa Niina Mikkola.

Muutos tarvitsee meistä jokaista

Millainen on sinun arvostamasi johtaja? Kysymys johtajuudesta on ollut viime vuosina erityisen ajankohtainen. Aikamme haasteita ovat ympäristökriisi, sodat ympäri maailmaa sekä pandemian seuraukset.

Nämä ovat haastaneet erityisesti maailman johtajia ja samalla vaikuttaneet ihmisten arkiseen elämäntodellisuuteen lähellä ja kaukana – pelot, pahoinvointi ja huoli tulevaisuudesta on lisääntynyt.

Ratkaisujen etsiminen aikamme haasteisiin vaatii erityisesti valtaa pitäviltä paljon, eikä helppoja keinoja ole näkyvissä. Jotkut meistä odottavat johtajilta vahvempaa suunnan näyttämistä ja esikuvallisuutta; toiset taas korostavat maltillisuutta ja ratkaisujen etsimistä ennen kaikkea yhdessä muiden kanssa.

Kristillisillä kirkoilla on paljon annettavaa näissä meitä kaikkia koskettavissa kysymyksissä. Jeesus, hyvä paimen, antaa meille esimerkin nöyrästä johtajasta, joka puhuu rauhasta, rakkaudesta ja armosta. Jeesus ei kuitenkaan vain puhunut, vaan hän asettui konkreettisesti heikoimpien rinnalle.

Hänen rakkautensa ja nöyryytensä näkyivät siinä, miten hän suhtautui ihmisiin saman arvoisina. Jeesus oli paimen, joka kulki laumansa keskellä, edessä ja jäljessä. Hän halusi tuoda rauhan sinne, missä ihmiset halveksivat toisiaan. Kristillisen uskon mukaan Jeesus toi rauhan erityisesti ihmisen ja Jumalan välille kuoleman ja ylösnousemuksensa kautta.

Jeesuksen esimerkin tavoin, ei pelkästään johtajien, vaan meidän kaikkien tulisi antaa oma panoksemme aikamme haasteiden ratkaisuissa oman arkisen elämämme keskellä. Pienet tai suuret ympäristöteot, luonnon arvostaminen, vastakkainasettelujen vähentäminen ja toivon ylläpitäminen ovat tämän päivän todellista johtajuutta.

Tällaiseen johtajuuteen meitä kutsutaan Hyvän paimenen sunnuntaina.

Niina Mikkola
Kirjoittaja on pappi ja seksologi

 

2. sunnuntai pääsiäisestä
Psalmi: Ps. 23
1. lukukappale: Miika 7:14–20
2. lukukappale: Hepr. 13:20–21
Evankeliumi: Joh. 10:1–10

Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi.
Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.

 

Ps. 23
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Miika 7:14–20
Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi,
kaitse omaa laumaasi,
joka asuu yksin keskellä metsää,
kaukana hedelmätarhoistaan.
Johda se Basanin ja Gileadin laitumille
niin kuin entisinä aikoina.
Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä,
niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä.
Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot,
katselevat niitä voimattomina mahtavuudestaan huolimatta.
Kaikki mykistyvät,
ja heidän korvansa menevät tukkoon.
He nuolevat tomua kuin käärmeet, kuin maan matelijat.
Vavisten he tulevat varustuksistaan,
lähestyvät kauhusta kalpeina Herraa, meidän Jumalaamme.
Sinua, Herra, he pelkäävät!
Jumala, onko sinun vertaistasi!
Sinä annat synnit anteeksi
ja jätät rankaisematta
jäljelle jääneen kansasi rikkomukset.
Sinä et pidä vihaa iäti,
sinä olet laupias.
Sinä armahdat meitä yhä,
poljet syntimme jalkojesi alle.
Kaikki syntimme sinä heität
meren syvyyteen.
Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille,
hyvyyttä Abrahamille.
Tämän olet vannoen luvannut isillemme
jo muinaisina aikoina.

Hepr. 13:20–21
Rauhan Jumala,
joka ikuisen liiton uhriveren tähden
on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen,
meidän Herramme Jeesuksen,
varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan,
niin että voitte täyttää hänen tahtonsa.
Sen, mikä on hänelle mieleen,
hän itse tehköön meissä,
hän ja Jeesus Kristus.
Hänen on kunnia
aina ja ikuisesti. Aamen.

Joh. 10:1–10
Jeesus sanoi:
”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää