Hartaus sunnuntaille 15.5.

Kristitty on aina totuuden etsijä

En tiedä, ymmärsivätkö ensimmäiset opetuslapset, kuinka olennaisesta asiasta on kyse, kun Jeesus antoi seuraajilleen lupauksen Totuuden Hengestä. Totuus kertoo, mikä on hyvää ja oikein. Totuus pakottaa kohtaamaan sen, mitä olen tehnyt väärin. Ilman totuutta ei siis ole hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta tai edes mahdollisuutta aloittaa alusta.

Totuuden etsiminen ja löytäminen ei ole kuitenkaan kovin yksinkertaista. Viime vuosina käsitys totuudesta on muuttunut. Puhutaan totuuden jälkeisestä ajasta. Näyttääkin siltä, että maailmassa totuus pirstaloituu ja hämärtyy. Historia on voittajien historiaa – totuuden saa kertoa se, joka on voimakkain ja äänekkäin. Toisaalta totuuksia tuntuu olevan monia, ja ihmisiä houkuttaa ajatus omasta, ehdottomasta totuudesta.

Oman kokemusmaailmansa pohjalta ihminen muodostaa käsityksensä maailmasta – eli oman totuutensa. Totuuden etsimistä tarvitaan, jotta ajatukset ja näkemykset eivät lukkiutuisi yksiin uomiin. Erilaisia suljettuja yhteisöjä tai yhteiskuntia seuraamalla on helppo ymmärtää, kuinka joskus ihmisen oma ja ainoa totuus voi olla jotain täysin muuta kuin totta. Usein tällaisesta omasta ja ainoasta totuudesta ei ole kovinkaan helppo päästää irti. Totuus halutaan omistaa. Silloin ei ole väliä enää, onko oma totuus totta – johtaako se hyvään, oikeudenmukaisuuteen tai uuteen alkuun – vaan sillä, että olen oikeassa.

Siksi mietin, tulisiko kristityn olla jotakin muutakin kuin totuuden etsijä. Johtaako totuuden etsintä ja löytäminen siihen, että lopulta totuus halutaan omistaa?

Ehkä kristityn tulisi ennen kaikkea olla Totuuden johtama.

Anne Heikkinen
Kirjoittaja on tuore pappi

4. sunnuntai pääsiäisestä

Kehotus cantate (= laulakaa) sekä sen pohjana oleva psalmi 98 kytkevät tämän pyhän vahvasti pääsiäisajan ”iloisten” sunnuntaiden ketjuun. Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.

Ps. 98:2–9
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
  Hän muisti Israelin kansaa,
  osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.

Maan ääretkin saivat tietää,
että Jumalamme pelasti meidät.
  Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
  Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!

Ylistäkää Herraa harpun sävelin,
soittakaa ja laulakaa!
  Vaskitorvin ja oinaansarvin
  kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!

Pauhatkoon meri kaikkineen,
juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
  Taputtakoot virrat käsiään,
  yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä,
  sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.

Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti,
tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.

Jes. 63:7–9
Herran armotöitä minä julistan,
Herran ylistettäviä tekoja,
muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt,
hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan,
kaikkea, minkä hän on sille tehnyt,
hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa.
Hän sanoi: ”Hehän ovat minun kansaani,
omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu.”
Niin hän tuli heidän pelastajakseen,
vapautti heidät ahdingosta.
Ei sanansaattaja, ei enkeli,
vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät.
Rakkaudessaan säälivänä
hän lunasti heidät vapaiksi,
hän nosti ja kantoi heitä
kaikkina menneinä päivinä.

Jaak. 1:17–21
Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.
Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne.

Joh. 16:5–15
Jeesus sanoi:
”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.”