Hartaus sunnuntaille 17.11.

Valon lapsen haarniska ja kypärä

Kaikki on hyvin, ei mitään hätää. Oletko sanonut näin tai saanut ohjeeksi tuon tutun lauseen?

Kun mieli on pelosta, sairaudesta tai surusta sekaisin, ajatus tuntuu kaukaiselta. Mikään ei ole hyvin ja hätä on ylitsepääsemätön. Tahtoisi vain painautua syvemmälle peiton uumeniin ja kadota toisten ulottumattomiin.

Läheisillä on halu lohduttaa ja tukea. Löytää toivoa ja valoa, ratkaista tilanne. Kaikki on hyvin -lauseella rauhoitetaan ensin omaa mieltä, jotta kyetään toimimaan enemmän. Joskus hyvää tarkoittavat toimintatavat näyttävät kömpelöiltä, kun pelottaa, toimiiko oikein vai jääkö odottamaan parempia aikoja.

Sinua, valon lasta, tarvitaan juuri silloin kun itseäsi jännittää auttaa toista. Raamattu antaa meille tehtäväksi rohkaista ja vahvistaa toinen toistamme.

Kompastelemme tehtävää tehdessä, mutta tärkeintä on yrittää. Peiton uumenista nousemista helpottaa, kun joku koputtaa oveen, keittää teetä, halaa, lähtee kauppaan kaveriksi tai kertoo: olen tässä ja kuuntelen.

Jumala on varustanut jokaisen valon lapsen tähän rohkaisun tehtävään haarniskalla ja kypärällä. Kuinka nuo taisteluvarusteet voivat toimia lohdun antajina tai toivon tuojina? Jumalan antama haarniska on valettu uskosta ja rakkaudesta.

Tuo vahva, lämmin haarniska jaksaa ottaa vastaan itkua ja torjuntaa. Se auttaa menemään kohti, vaikka helpommalta tuntuisi palata takaisin.

Haarniskaa emme pue päälle ja kanna yllämme omin voimin. Usko, luottamus ja rakkaus ovat Jumalan lahjaa meille, ja saamme jakaa niitä myös toisille.

Pelastuksen toivon kypärä suojaa pieniltä ja isoilta kolhuilta. Aina on mahdollisuus yrittää uudestaan. Ja vaikkei jaksaisi, saa luottaa siihen, että ihmistä rakastava Jumala antaa armonsa koskettaa sinua juuri silloin kun sitä vähiten odotat. Jokainen meistä on toivon, valon ja rakkauden lapsi.

Sanna Mettovaara
Diakoniatyöntekijä, Limingan seurakunta

Valvomisen sunnuntai
Psalmi: Ps. 90:1–6, 12–15
1. lukukappale: Ps. 94:8–15
2. lukukappale: 1. Tess. 5:2–11
Evankeliumi: Matt. 24:36–44

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

Ps. 90:1–6, 12–15
Herra, sinä olet meidän turvamme
polvesta polveen.
  Jo ennen kuin vuoret syntyivät,
  ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit.
  Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot:
”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
  Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
  kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
  joka vielä aamulla viheriöi
  mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen.
  Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt?
  Armahda meitä, palvelijoitasi!
Ravitse meitä armollasi joka aamu,
niin voimme iloita elämämme päivistä.
  Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo
  yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.

Ps. 94:8–15
Milloin te mielettömät tulette järkiinne?
Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.
Hän, joka on luonut korvan –
hänkö ei kuule?
Hän, joka on tehnyt silmän –
hänkö ei näe?
Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä,
hän, joka ohjaa maailman kansoja –
hänkö ei rankaise?
Herra tuntee ihmisten suunnitelmat:
ne raukeavat tyhjiin.
Hyvä on sen osa,
jota sinä, Herra, kasvatat
ja jolle sinä opetat lakiasi.
Pahana päivänä sinä varjelet häntä,
kun hauta jo aukeaa
sille, joka rikkoo lakiasi.
Herra ei hylkää omiaan,
ei hän jätä kansaansa.
Oikeus tulee jälleen voimaan,
rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.

1. Tess. 5:2–11
Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.

Matt. 24:36–44
Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.
Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”