Hartaus sunnuntaille 19.11.

Valvomisen sunnuntai

Valvomisen sunnuntain teksteissä mainitaan uusi taivas ja uusi maa.

Uudella taivaalla ja uudella maalla tarkoitetaan usein jotain sellaista, joka saavutetaan, kun lähdemme tästä elämästä.

Minä haluaisin ajatella, että voimme tavoitella uutta taivasta ja uutta maata täällä, tässä ajassa, arjen keskellä.

Uudella taivaalla ja uudella maalla voidaan tarkoittaa rakkauden valtakuntaa. Jumalan eli rakkauden valtakunta voi olla sisäisesti meissä ja meidän keskellämme. Uskon vahvasti siihen, että Jeesus puhui rakkaudesta siksi, että hän halusi luoda uuden maailman meidän keskellemme.

Vanha maailma on paikka, jossa vallitsee esimerkiksi kilpailu, vastakkainasettelu, oma etu, pinnallisuus, toisista hyötyminen ja toisten ihmisten tuomitseminen. Tämä on meille jokaiselle tuttu maailma.

Meidän jokaisen tehtävä on avata sydäntämme – opetella rakastamaan sekä itseä että toisia.

Ajattelen niin, että uusi taivas ja uusi maa saavutetaan sillä, että kukin tekee oman osuutensa rakkauden valtakunnan luomisessa.

Aina voi valita sen, suhtautuuko itseen ja toisiin vaativasti, ankarasti, rankaisevasti vai jollain muulla tavalla.

Arjen pienissä jutuissa voi valita näpäyttää, satuttaa, lytätä ja antaa toisen tuntea nahoissaan, miten huono ja kelpaamaton hän on.

Rakastava sydän toimii ja haluaa toimia toisin: se näkee itsensä ja toiset ihmiset empatian, myötätunnon ja hyväksynnän kautta ja valitsee kohdella itseä ja muita sillä tavalla kuin meitä Raamatussa kehotetaan kohtelemaan.

Miia Moisio
Kirjoittaja on terapeutti ja pappi

Valvomisen sunnuntai
Psalmi: Ps. 90:1–6, 12–15
1. lukukappale: Mal. 3:13–18
2. lukukappale: Hepr. 3:12–15 ja Ilm. 22:10–17
Evankeliumi: Mark. 13:33–37

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

Ps. 90:1–6, 12–15
Herra, sinä olet meidän turvamme
polvesta polveen.
Jo ennen kuin vuoret syntyivät,
ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit.
Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot:
”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt?
Armahda meitä, palvelijoitasi!
Ravitse meitä armollasi joka aamu,
niin voimme iloita elämämme päivistä.
Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo
yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.

Mal. 3:13–18
– Te puhutte uskaliaasti minua vastaan,
sanoo Herra.
”Miten me olemme puhuneet sinua vastaan?”
te kysytte.
Olette sanoneet näin:
”Turha on palvella Jumalaa.
Mitä hyötyä on siitä,
että noudatamme hänen käskyjään,
palvelemme Herraa Sebaotia
ja kuljemme murhe kasvoillamme?
Me näemme, kuinka röyhkeät ovat onnellisia,
kuinka he menestyvät
vaikka ovat tehneet pahaa.
He saavat elää,
vaikka ovat koetelleet Jumalan kärsivällisyyttä.”
Mutta kun ne, jotka Herraa pelkäävät,
puhuvat kaikesta tästä,
Herra kuulee, mitä he sanovat.
Kaikki kirjoitetaan muistiin hänen edessään.
Se koituu iloksi niille,
jotka kunnioittavat häntä
ja pelkäävät hänen nimeään.
– Sinä päivänä, jonka minä määrään,
he jälleen ovat minun oma kansani,
sanoo Herra Sebaot.
– Ja minä olen hyvä heitä kohtaan,
niin kuin isä on hyvä pojalleen,
joka tottelee häntä.
Te näette jälleen eron
vanhurskaan ja jumalattoman välillä.
Te näette, kuka on palvellut Jumalaa
ja kuka ei ole häntä palvellut.

Hepr. 3:12–15
Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.
Kirjoituksissa siis sanotaan:
– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydäntänne
niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.

TAI

Ilm. 22:10–17
”Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä. Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä.
Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin. Ulkopuolelle jäävät koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä.
Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.”
Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Joka tämän kuulee, sanokoon: ”Tule!” Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.

Mark. 13:33–37
Jeesus sanoo:
”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta – varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”