Hartaus sunnuntaille 2.11.

Tulevat sukupolvet korjaavat virheitämme

Millaisiin asioihin me suomalaiset pistämme toivomme? Millaiset ihanteet vetävät meitä puoleensa tällä hetkellä?  

Ainakin ihmisoikeudet, ekologisuus ja hyvinvointi. Lisäksi päätöksiä ohjaa optimistinen ajatus tieteen, tekniikan ja talouden mahdollisuuksista ratkaista ongelmia. On myös monia taustalla olevia uskomuksia ja oletuksia, joita emme edes hahmota. Mitä nykyisissä arvoissa on sellaista, jota hämmästellään 50 vuoden kuluttua? Mille tullaan naureskelemaan joskus?  

Mikä nykyinen käytäntö tuomitaan myöhemmin? Emme osaa nähdä oman aatemaailmamme kummallisuuksia. Lisäksi on tilanteita, joissa kukaan ei kehtaa sanoa, että eihän tässä ole järkeä, keisarilla ei ole vaatteita.  

On hyvä tiedostaa, ettemme ole henkisen kehityksen huipulla. Tulevat sukupolvet joutuvat korjaamaan virheitämme. Jo nykynuoret näkevät monenlaista selvemmin kuin vanhemmat ikäluokat.  

Elämme myllerrysten ja ongelmien keskellä. Kristilliset yhteisötkin näyttäytyvät helposti vain ristiriitojen tuottajina. Mitä kristillisestä sanomasta jää sanomatta ja kuulematta? Osaammeko me kristityt kertoa turvasta ja lohdutuksesta, jota saamme. Taidamme olla arkoja puhumaan siitä, mihin toivomme perustuu. Emme juttele niistä mahdollisuuksista, joita Jumalan seurassa on tarjolla. Jumala rakastaa ja haluaa ihmiselle hyvää, parempaa kuin osaamme odottaakaan.  

Kirjoittaja on forssalainen perheneuvoja, jonka arkea maustavat länsiafrikkalaiset sävyt

21. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 145:8–13
1. lukukappale: Jer. 1:4–10
2. lukukappale: 2. Tim. 4:1–5
evankeliumi: Matt. 22:1–14

Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lahja. Hän lupasi syntien anteeksiantamuksen kaikkein syntisimmillekin. Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, ”Kristus lähimmäiselleen”.

Ps. 145:8–13
Anteeksiantava ja laupias on Herra,
hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
Herra on hyvä kaikille,
hän armahtaa kaikkia luotujaan.
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi,
uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa,
kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot
ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
Sinun valtakuntasi on ikuinen,
sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.

Jer. 1:4–10
Profeetta Jeremialle tuli tämä Herran sana:
– Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin,
minä valitsin sinut.
Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan,
minä pyhitin sinut omakseni
ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.
Mutta minä vastasin: ”Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!” Silloin Herra sanoi:
– Älä sano, että olet nuori,
vaan mene, minne ikinä sinut lähetän,
ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua.
Älä pelkää ketään,
sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi
ja suojelen sinua.
Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle:
– Minä annan sanani sinun suuhusi.
Minä asetan sinut tänä päivänä
kansojen ja valtakuntien yläpuolelle.
Sinun tulee repiä ja särkeä,
tuhota ja hävittää,
rakentaa ja istuttaa.

2. Tim. 4:1–5
Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.

Matt. 22:1–14
Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi:
”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.
Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’”