Hartaus sunnuntaille 24.11.

Sanojen ja tekojen ristiriita

Kuulin nuorena erään opetuksen, joka on jäänyt lähtemättömästi mieleeni: ”Miten ihminen kohtelee kaikkein heikoimpia, kertoo, millainen hän todella on.”

Kirkkovuoden viimeisen pyhän eli tuomiosunnuntain tekstit ovat pysäyttävän suoria kertomuksia. Monesti meillä ihmisillä sanat ja teot ovat keskenään ristiriidassa.

Viimeisellä tuomiolla meiltä ei kysytä, kuinka hyvin olemme onnistuneet elämässä välttämään karikoita tai sijoittamaan taloudellisia pelimerkkejä mahdollisimman tuottavasti. Tärkeää ei ole, mihin yhteiskunnalliseen tehtävään tai asemaan olemme ponnistelleet.

Sen sijaan meiltä kysytään, miten olemme suhtautuneet lähimmäisiimme, erityisesti heikkoihin ja kärsiviin lähimmäisiimme. Onko meillä ollut aikaa auttaa niitä, joiden ohitse muut ovat kävelleet?

Evankeliumitekstin mukaan meiltä toivotaan yksinkertaisia asioita; sellaisia, joita meillä jokaisella on: lasillinen vettä, lautasellinen ruokaa, vaatekappale alastomalle, oman kodin avaaminen kodittomalle, hetki aikaa sairaan tai vangin luona käymiseen.

Yksi nykyihmistä piinaava ongelma on jatkuva kiire ja suorittaminen. Siihen vedoten ”pesemme kätemme”, kun riennämme apua tarvitsevan ohitse. Ei minulla ole aikaa. Välillä näin onkin, mutta onko ajankäyttö sittenkin oma henkilökohtainen valinta?

Kristityn ei tarvitse kerätä hyvityspisteitä tulevaa varten. Hyvää tekemällä emme tule paremmiksi Jumalan silmissä, mutta usko opettaa rakastamaan lähimmäisiämme. Jumala armossaan lahjoittaa elämän ja autuuden.

Marraskuun keskellä Mooseksen rukous on jälleen ajankohtainen: Herra, opeta meille miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.

TIMO KOSOLA
seurakuntapastori, Tuiran seurakunta

Tuomiosunnuntai
Psalmi: Ps. 143:1–10
1. lukukappale: Dan. 12:1–3
2. lukukappale: Ilm. 20:11–21:1
Evankeliumi: Matt. 25:31–46

Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Joissain kirkoissa puhutaan vain viimeisestä sunnuntaista ilman lisämääreitä. Suomessa otettiin vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti nimitys tuomiosunnuntai. Tästä päivästä käytetään myös nimitystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Nämä kaksi erilaista aihetta muodostavat kuitenkin kokonaisuuden: kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaaksi (Khristos Pantokrator).

Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla ”kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle” (Matt. 25:31). Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy samalla seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kirkkovuoden alussa ja lopussa – tai lopussa ja alussa – kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti.

Ps. 143:1–10
Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni!
Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
  Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle,
  sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.
Vihamieheni vainoaa henkeäni,
hän polkee elämäni jalkoihinsa,
  hän suistaa minut pimeyteen,
  kauan sitten kuolleitten joukkoon.
Voimani ovat lopussa,
sydämeni jähmettyy.
  Minä muistelen menneitä aikoja,
  mietin kaikkia tekojasi,
  ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi,
sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
  Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian,
  kauan en enää jaksa!
Älä kätke minulta kasvojasi,
muutoin olen haudan partaalla.
  Sinuun minä turvaan –
  osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn –
opeta minulle tie, jota kulkea!
  Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä!
  Sinun luonasi olen turvassa.
Sinä olet minun Jumalani –
opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.

Dan. 12:1–3
Lopun hetkellä astuu esiin Mikael,
suuri enkeliruhtinas,
joka seisoo kansasi suojana.
Ja tulee ahdistuksen aika,
jonka kaltaista ei ole ollut
siitä alkaen, kun kansoja on ollut,
aina tuohon aikaan saakka.
Mutta sinun kansasi pelastuu,
pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.
Monet maan tomussa nukkuvista heräävät,
toiset ikuiseen elämään,
toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun.
Oikeat opettajat loistavat
niin kuin säteilevä taivaankansi,
ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen,
loistavat kuin tähdet,
aina ja ikuisesti.

Ilm. 20:11–21:1
Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.
Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.

Matt. 25:31–46
Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”