Hartaus sunnuntaille 24.9.

Uskallusta elämääsi!

Vantaan seurakunnat halusivat muutama vuosi sitten tavoittaa aivan tavallisen kaupunkilaisen, keskellä elämää ja arkea. Julkisilla mainospaikoilla nähtiin silloin lause, jota olen kantanut mukanani ensikohtaamisestamme alkaen: ”Uskalla elää. Ja kuolla.”.

En keksi parempaa kiteytystä sille, mistä kristittynä elämisessä on kyse. Ja mikä tekee siitä koko elämää kantavan, positiivisen voiman.

Elämänuskallus puuttuu silloin, kun kahlehtii itsensä – ja samalla yleensä vieruskaveritkin – käskyihin ja kieltoihin. Kun säännöt ovat vapautta tärkeämmät. Kun rakkaus hukkuu Raamatulla hutkimisen alle.

Kuolema taas on karkaamassa ihmisten elämästä yhä kauemmas, vaikka oikeassa elämässä kuoleman läheisyys kasvaa jatkuvasti suurten ikäluokkien vanhetessa. Pandemia toi äkillisen kuoleman mahdollisuuden niin lähelle, että sen olemassaolon moni olisi suorastaan halunnut kieltää.

”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen”, sanotaan Raamatun Galatalaiskirjeessä. Siinä tärkein elämänuskalluksen ohje.

Jobin kirjassa taas uskallutetaan kuolemaan: ”Minä tiedän, että Lunastajani elää.” Tämä vahvistuu itselleni joka kerta, kun kuulen saman sävellettynä, G. F. Händelin Messias-oratorion osan ”I know that my Redeemer liveth”.

Kun melkein valssin kepeydellä saa astella elämässä eteenpäin täydellistä valoa vasta aavistellen.

Koska Jeesus uskalsi elää ja kuolla, meillä on mahdollisuus valita usko, toivo ja rakkaus jo nyt. Siksi toivon sinullekin uskallusta. Juuri siihen, mikä elämässäsi sinua tänään kutsuu.

Annmari Salmela
Kirjoittaja on Helsingin Kallion seurakunnan viestintäpäällikkö

17. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 86:10–13
1. lukukappale: Job 19:25–27
2. lukukappale: 2. Kor. 4:7–14
Evankeliumi:
Joh. 11:21–29 (30–31) 32–45

Tätä sunnuntaita on kutsuttu evankeliumitekstien vuoksi pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Jeesus on voittanut ihmistä ja koko luomakuntaa uhkaavan kuoleman vallan. Siksi häneen uskovilla on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan. Kerran luomakuntakin vapautetaan katoavaisuuden orjuudesta.

Ps. 86:10–13
Sinä olet suuri ja teet ihmetekoja,
sinä yksin olet Jumala.
  Herra, neuvo minulle tiesi,
  että noudattaisin sinun totuuttasi.
Paina sydämeeni syvälle
pyhä pelko nimeäsi kohtaan.
  Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni,
  iäti minä kunnioitan nimeäsi.
Sinun hyvyytesi on suuri,
sinä nostit minut tuonelan syvyyksistä.

Job 19:25–27
Minä tiedän, että lunastajani elää.
Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina
ja lihani on riistetty irti,
minä saan nähdä Jumalan,
saan katsella häntä omin silmin,
ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!
Tätä minun sydämeni kaipaa.

2. Kor. 4:7–14
Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.
Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: ”Minä uskon, ja siksi puhun.” Niin mekin puhumme, koska uskomme. Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne.

Joh. 11:21–29 (30–31) 32–45
Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Jeesus sanoi: ”Veljesi nousee kuolleista.” Martta vastasi: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.” Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”
Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. (Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.)
Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: ”Missä hänen hautansa on?” ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?”
Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. ”Ottakaa kivi pois”, käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.” Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”
Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”
Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.