Hartaus sunnuntaille 28.4.

Ehkä todellisuuden syvin olemus ei kutistukaan ihmisten välisiin mittelöihin, vaan kenties taustalla onkin olemassaolon syvimmästä ytimestä virtaava, kaikkea kaunista ja uutta luova rakkaus, kirjoittaa Lari Lohikoski.

Kaiken takana on rakkaus

Kun ihmiset kuvailevat mystisiä kokemuksiaan, niissä usein toistuu tunne siitä, että näkyvän todellisuuden taustalla on jokin vielä perimmäisempi todellisuus, jonka luonne on hyvä ja rakkaudentäyteinen.

Tällaiset huippukokemukset ovat harvinaisia, mutta ehkä silti yleisempiä kuin usein ajatellaan: ne saattavat yllättää muutkin kuin sinnikkäät meditoijat. Mystiseksi luonnehdittavista kokemuksista ovat uskonnollisten mietiskelijöiden lisäksi raportoineet niin luonnon ihmeistä haltioituneet, teknobileissä läpi yön tanssineet kuin kuoleman rajalla sairaskohtauksessa vierailleet.

Tällaisiin haltioitumisiin verrattuna oma kokemusmaailmani on ollut paljon tasaisempaa. Luulen silti lähempänä arkista kokemusta olevien häivähdysten kautta aavistavani jotain siitä, mistä noissa poikkeuksellisissa kokemuksissa voi olla kyse. Lintujen kevätkonsertti, kesäinen auringonpaiste tai suoraan sieluun osuva musiikki ovat kaikki joskus voineet herättää tunteen siitä, miten elämää tuottava universumi on ylenpalttisen hieno lahja, josta on käsittämätön etuoikeus päästä nauttimaan.

Silloin on helppo ajatella mystikoiden tavoin, että ehkä todellisuuden syvin olemus ei kutistukaan ihmisten välisiin mittelöihin, vaan kenties taustalla onkin olemassaolon syvimmästä ytimestä virtaava, kaikkea kaunista ja uutta luova rakkaus.

Tällaiset kokemukset ovat ilmeisen universaaleja, melko riippumattomia ihmisen omasta kulttuurista ja uskomuksista. On näiden kokemusten syntymekanismi sitten mikä tahansa, vaikuttaa siltä, että kun olosuhteet ovat kohdallaan, kaiken inhimillisen kokemuksen ytimestä löytyy tunne ansaitsematonta rakkautta jakavasta universumista.

Siksi samanlaisen hyväksyvän empatian olisi varmasti syytä olla keskeisesti mukana myös kaikissa suhteissamme toisiin elollisiin.

Lari Lohikoski
Kirjoittaja on itähelsinkiläinen luonnon ja kulttuurin ystävä,
joka tekee töitä viestinnän ja teknologian parissa

4. sunnuntai pääsiäisestä
Psalmi: Ps. 98:2–9
1. lukukappale: Jes. 4:2–6
2. lukukappale: 1. Joh. 3:18–24
Evankeliumi: Joh. 15:10–17

Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.

 

Ps. 98:2–9
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
  Hän muisti Israelin kansaa,
  osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää,
että Jumalamme pelasti meidät.
  Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
  Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin,
soittakaa ja laulakaa!
  Vaskitorvin ja oinaansarvin
  kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen,
juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
  Taputtakoot virrat käsiään,
  yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä,
  sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti,
tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.

Jes. 4:2–6
Sinä päivänä Herra antaa versonsa nousta maasta kauniina ja ylväänä. Rehevänä ja kukoistavana nousee maan hedelmä henkiin jääneille israelilaisille. Ja Siionin jäljelle jääneitä ja Jerusalemissa jäljellä olevia kutsutaan pyhiksi – kaikkia, jotka on kirjoitettu elävien kirjaan Jerusalemissa. Kun Herra on huuhtonut pois Siionin tyttärien lian ja poistanut Jerusalemista sen verivelat oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä, hän nostaa Siionin vuoren ylle ja sinne kokoontuneiden ylle päiväksi pilven ja yöksi savupatsaan ja tulen loimun. Ja Herran kirkkaus on oleva kattona kaiken yllä. Se on oleva kuin maja, joka varjelee päivän helteeltä ja suojaa sateen ryöppyjä vastaan.

1. Joh. 3:18–24
Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken.
Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.
Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut.

Joh. 15:10–17
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää