Selkäni takana ihmisten kiireet

Tyrnävän kunnassa sijaitsee Temmeksen kylä. Temmeksen kylässä on kaunis vuonna 1767 rakennettu kirkko.

Kirkko on helmi, kaunis ja hiljainen. Temmesläisten vanhempi sukupolvi kokoontuu vielä pyhäaamuisin sinne, kuten isänsä ja äitinsä aikoinaan. Muut ihmiset ajavat nelostietä kovaa vauhtia kylän ja kirkon ohi.

Eivät nuoremmatkaan temmesläiset kovin usein enää kirkossa käy. Ajat muuttuvat.

Kirkon viereen on laskettu Herman Malmbergin ruumis. Herman oli kappalainen Temmeksellä muutaman vuoden ajan. Hän kuoli 44-vuotiaana 1853.

Suunnilleen samassa iässä kuin itse olen nyt.

Hermanin toimiessa Temmeksellä kirkko oli aina kuulemma täynnä. Ihmiset tulivat herätykseen. Jeesuksen seuraajiksi lähdettiin. Uskon vakavuus – syntisen hätä ja pelastetun ilo oli läsnä.

Kun olin nuori, noin 18-vuotias poika, vietin Temmeksellä viikon kesästäni. Temmes oli silloin raahelaispojalle vieras paikka. Tuttu kylään muuttanut pappi kutsui isoseksi rippileirille. Ari-pappi oli ja on yhä itselleni uskonopettaja.

Ari kuului evankeliseen herätysliikkeeseen. Minä kutsuisin luterilaiseksi. Sain oppia oman synnin ja Jumalan armon Jeesuksessa.
Samaa evankeliumia Ari jakoi kirkossa kuin Herman aikoinaan.

Nyt olen löytänyt itseni Arin ja Hermanin työnjatkajana Temmekseltä. En ole todistanut kansanherätystä. Mutta turvaan kasteessa syntiselle annettuun armoon ja Jeesuksen pelastukseen.

Usein koen olevani arvokkaan salaisuuden viranhaltija, kun kirkon alttarilla seison ehtoollismalja ja lautanen kädessäni ja katson ikääntynyttä seurakuntaa edessäni.

Nelostiellä Suomi ja suomalaiset menevät työnsä ja vapaa-aikansa kiireessä.

Mieleeni tulevat virren sanat:
On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa.
Myös jalokivi kallein on sen rinnalla vain multaa.
Näin suuren lahjan taivaasta me saimme omaksemme,
sanansa Herra Jumala kun antoi aarteeksemme.

Ville Karppelin
Kappalainen, Tyrnävän seurakunta

Reformaation päivä
Psalmi: Ps. 46:2–8
1. lukukappale: Jer. 15:19–21
2. lukukappale: Room. 5:1–11
Evankeliumi: Matt. 16:1–4

Uskon perustus
22. sunnuntai helluntaista omistetaan uskonpuhdistukselle. Sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön.
Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen.

Ps. 46:2–8
Jumala on turvamme ja linnamme,
auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy,
vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat,
vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia,
Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky.
Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat,
maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme,
Jaakobin Jumala on turvamme.

Jer. 15:19–21
Herra sanoi Jeremialle:
”Jos muutat mielesi,
minä otan sinut jälleen palvelukseeni.
Jos et puhu joutavia,
vaan puhut niin kuin puhua tulee,
saat jälleen olla minun suunani.
Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi,
mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan.
Minä teen sinusta lujan pronssimuurin.
Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan,
ei se sinua voita,
sillä minä olen sinun kanssasi,
minä autan ja suojelen sinua,
sanoo Herra.
Minä pelastan sinut pahojen käsistä,
vapautan sinut väkivaltaisten kourista!”

Room. 5:1–11
Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.

Matt. 16:1–4
Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.