Hartaus sunnuntaille 3.7.

Nöyrien ja murtuneiden Jumala

Tämän päivän ihanneihminen on itsetietoinen, tasapainoinen ja avarakatseinen. Hän syö hyvin, nukkuu riittävästi ja kuntoilee. Hänellä on kaunis koti, lahjakas perhe, mielenkiintoinen työ, jännittäviä harrastuksia. Ja tietenkin hän keräilee jotakin, vaikkapa käkikelloja.

Jos olet epävarma itsestäsi ja tarraudut itsepäisesti kiinni johonkin vanhaan juttuun kuten kristinuskoon, olet auttamatta huono ihminen. Todennäköisesti syöt epäterveellisesti, nukut huonosti, olet ylipainoinen, kotisi on aina sekaisin. Rahasi riittävät tuskin elämiseen.

En usko, että elämää voi hallita läpi elämän. Tapahtuu vääjäämättä jotakin, joka pudottaa polvilleen. Et täytä enää ihanneihmisen mittaa.

Kukaan ei pidä luusereista. Kukaan ei halua viettää aikaansa epäonnistuneen seurassa – paitsi Jeesus. Jeesus etsii yhä meitä elämässämme eksyneitä ja iloitsee, kun sinä löydät Taivaan keskellä elämäsi helvettiä. Voit levätä, hän teki puolestasi jo kaiken.

Oikeastaan kukaan meistä ei kykene elämään oikein. Osa ei kuitenkaan voi myöntää, että tekee väärin. Arvostelemme voimakkaasti muita heidän pahoista teoistaan, ikään kuin se vähentäisi omaa syyllisyyttämme. Pyrimme piilottamaan heikkoutemme ja väärät tekomme.

Jos jäämme kiinni, emme suostu tuntemaan häpeää. Kovetamme mielemme, ettemme menettäisi kasvojamme.

Jeesus tietää kyllä, millaisia me olemme ja mitä olemme tehneet. Hän suostui kantamaan syyllisyytemme ja häpeän puolestamme. Siksi meidän ei tarvitse lymytä piiloon Jumalan katseen alta. Olemme eksyneinä ja löytyneinä Jeesuksen suojassa.

Jumala pitää meistä huolta, koska rakastaa meitä. Hänen huolenpitonsa on joskus kipeiden elämänkokemusten sallimista. Hyvä paimen joutuu joskus sallimaan lampaan jalan murtumisen, jos tämä ei ymmärrä pysyä lähellä paimenta, turvassa pedoilta. Sitten paimen lastoittaa jalan, ja kantaa haavoittunutta harteillaan, kunnes jalka paranee. Lammas oppii, että maailma voi tuottaa kipua, mutta paimenen lähellä kivut paranevat.

Korona, ilmastonmuutos ja Ukrainan sota ovat Jumalan sallimia kipeitä asioita elämässämme. Jumala on rakkaudessaan joutunut sallimaan asioita, jotka pelottavat, järkyttävät ja tekevät kipeää.

Paha käy ympäriinsä kuin ärjyvä leijona. Me saamme kuitenkin vastustaa pahaa lujina luottaen Jeesukseen. Hyvän paimenemme lähellä olemme turvassa. Hän johdattaa laumansa kotiin Taivaaseen.

Kirsi Järvelin
Oulunsalon seurakunnan nuorisotyönohjaaja

4. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 32:1–2, 5–8
1. lukukappale: Jes. 57:15–19 (20–21)
2. lukukappale: 1. Piet. 5:5–11
Evankeliumi: Luuk. 15:1–10

Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.

Ps. 32:1–2, 5–8
Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi,
jonka synnit on pyyhitty pois.
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään
ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.

Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani.
Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”
Sinä annoit anteeksi pahat tekoni,
otit pois syntieni taakan.

Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä.
Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
Sinä olet minulle turvapaikka,
sinä varjelet minut vaarasta.

Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni,
kun sinä autat ja pelastat.
”Minä opetan sinua”, sanoo Herra,
”minä osoitan sinulle oikean tien.
Minä neuvon sinua,
katseeni seuraa askeleitasi.”

Jes. 57:15–19 (20–21)
Korkea ja Ylhäinen,
hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä,
sanoo näin:

– Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä,
mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Minä virvoitan murtuneiden hengen
ja herätän eloon nöyrien sydämen.
En minä ikuisesti ole teihin vihastunut
enkä loputtomiin teitä syytä.

Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi
eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.
Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan,
löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois.
Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä.

Ne tiet minä olen nähnyt.
Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan,
johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.
Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän.

Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas
– sanoo Herra –
ja minä parannan heidät.
(Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri.

Ei se tyynny,
vaan kuohuttaa esiin mutaa ja liejua.
– Jumalattomilla ei ole rauhaa,
sanoo minun Jumalani.)

1. Piet. 5:5–11
Te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä
Jumala on ylpeitä vastaan,
mutta nöyrille hän antaa armon.
Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.

Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.

Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.

Luuk. 15:1–10
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”

Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”