Hartaus sunnuntaille 30.6.2024

Tänä sunnuntaina muistellaan apostoleja. Sunnuntain tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä.

Viestin viejiä tarvitaan yhä

Mitähän mahtoivat ajatella nuo kaksitoista Jeesuksen kutsumaa miestä, kun astelivat yhdessä vuorelle kuulemaan Jeesusta.

Siinä oli miehiä hyvinkin erilainen joukko. Tavallisia miehiä, mutta ammateiltaan, luonteeltaan erilaisia ja erimielisiä. Oli sopuisaa ja kiivasta miestä, intoilevaa ja epäilevää ja ehkä epäilyttävääkin, sillä olihan mukana myös Juudas, joka myöhemmin kavalsi Jeesuksen.

Jeesus tiesi kyllä, mitä miehet miettivät. Tunsihan hän heidät nimeltä ja ajatuksiltaankin. Heidät hän valitsi ja halusi lähettää maailmalle viestiä viemään. Tärkeitä miehiä, apostoleja eli viestinviejiä, kristittyjä julistajia.

Noista ajoista on jo aikaa, mutta sama viesti jatkaa yhä matkaa. Jeesuksen lähettämä apostolin tehtävä on edelleen voimassa.

Jeesus kutsuu meitä siihen tehtävään, meitä erilaisia ihmisiä. Siellä olet sinä ja siellä olen minä. Jeesus tuntee meistä jokaisen ja kutsuu meitä jokaista nimeltä.

Minutkin on kutsuttu. Ajattelen, että siinä tehtävässä voisin toimia ihan omana itsenänikin, mutta myös ammattini puolesta.

Opiskelin aikanaan diakonissaksi ja sain vihkimyksen ja virallisen kutsun tähän tehtävään Oulun tuomiokirkossa. Vihkimisen toimitti piispa Rimpiläinen. Hän kysyi minulta todistusta ojentaessaan: Oletko Marjo sinä se Volkswagenin myyjän tyttö? Ymmärsin kysymyksen, kun tiesin hänen nähneen nimeni todistuksestani. Nauratti. En ollut, sukua kylläkin ja ajan Volkswagenilla.

Piispa on ihminen kuten mekin ja tehtävämme on kysyä toisiltamme: kuka sinä olet? Miten jaksat ja miten menee? Tuemme ja autamme toisiamme, kuljemme vierellä ja rukoilemme. Kerromme rakastavasta Isästä taivaassa.

Parasta olisi kulkea apostolinkyydillä – kuten Jeesus aikanaan, rauhaisasti jalan, jutellen ja ihmisiä kohdaten.

Marjo Koski-Vähälä
Lumijoen seurakunnandiakonissa ja seurakuntasihteeri

 

Apostolien päivä
Psalmi: Ps. 145:3–7
1. lukukappale: Jes. 66:18–19
2. lukukappale: 2. Tim. 3:14–17 TAI Ap. t. 26:12–23
Evankeliumi: Mark. 3:13–19

Jo varhain keskiajalla on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi (29.6.). Heidät surmattiin perimätiedon mukaan Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa vuonna 67. Kun apostolien päivät Ruotsi-Suomessa poistettiin vuonna 1772, myös Pietarin ja Paavalin päivä erillisenä pyhänä lakkasi. Sittemmin sen tekstit on sijoitettu tähän sunnuntaihin.

Nykyisin tänä sunnuntaina (6. sunnuntai helluntaista) muistellaan kaikkia apostoleja. Sunnuntain tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.

Ps. 145:3–7
Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken,
tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen,
isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi,
loistosi ja kunniasi.
Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi.
Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi,
kerrottakoon niistä kaikille.
Minä julistan sinun suuruuttasi.
Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.

Jes. 66:18–19
Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni. Ja heidän keskellään minä teen ihmeen ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani.

2. Tim. 3:14–17
Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.

TAI Ap. t. 26:12–23
Paavali puhui:
”Näissä asioissa minä lähdin matkalle Damaskokseen. Olin saanut siihen ylipapeilta suostumuksen ja valtuudet. Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’ Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.’
Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy. Tästä syystä juutalaiset ottivat minut temppelissä kiinni ja yrittivät hakata minut hengiltä. Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.”

Mark. 3:13–19
Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges – se merkitsee: ukkosenjylinän pojat – sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.

 


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää