Hartaus sunnuntaille 7.12.

Ainaista varautumista vai luottamuksessa lepäämistä?

Raamattu kehottaa valvomaan ja sitä ylivireydestä kärsivä nykyihminen todellakin tekee.

Viisaasti toimimalla ja ahkeruudella saan arvostusta, hyväksyntää ja rakkautta. Siksi teen yhä enemmän. Vuoden pimeimpänäkin aikana venytän päivää.

Ennen joulua on ehdittävä vielä monenlaista. To do -listat pitenevät. Olenkohan muistanut kirjata kaiken ylös, töissä ja kotona? Onneksi on puhelin, jonne voi laittaa muistutuksia ja josta löytyy mielihyvää taukohetkiin.

Olen valppaana uhkakuviin varautumisen ja nopeatempoisen yhteiskunnan takia. Päällekkäisiä tehtäviä, viestien kilahduksia, keskeytyviä ajatuksia sekä sykkiviä someärsykkeitä. Kierrokset lisääntyvät.

Ajatuksia on vaikea saada katki nukkumaan mennessä. Toisinaan keskeneräiset asiat tai ihan vain kehon virittyneisyys havahduttavat hereille aamuyön tunteina. Jos uskallan pysähtyä miettimään tätä touhua, huomaan, onpa hengästyttävää.

Raamatullinen valvominen ei taida tarkoittaa pelonsekaista, kiivastahtista varautumista? Voisiko valveilla oleminen merkitä jopa ihan päinvastaista: luottamuksessa lepäämistä?

Kun minulla on kiinnekohta maallisen elämän ulkopuolella, voin ottaa rennommin. Valveilla oleminen on tietoisuutta, ettei kaikki ole tässä. Elämä on enemmän kuin näkyvä maailma ja sen murheet.

Siis loikoile toimettomana, anna sykkeen laskea, hengityksen virrata, ajatusten haahuilla ja hermoston palautua.

Sillä on olemassa Rakkaus, jota ei tarvitse ansaita tekemällä tai erinomaisuuttaan esittelemällä. Rakkaus kutsuu seuraansa ja ”jää itse palvelemaan” meitä.

Kirjoittaja on forssalainen perheneuvoja, jonka arkea maustavat länsiafrikkalaiset sävyt

2. adventtisunnuntai
Psalmi: Ps. 80:15–20
1. lukukappale: Jes. 35:3–6
2. lukukappale: Hepr. 10:35–39
Evankeliumi: Luuk. 12:35-40

Evankelisessa kristikunnassa tämän päivän aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.

Ps. 80:15–20
Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi,
käänny puoleemme ja katso meitä!
Ota hoitoosi tämä viiniköynnös,
taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten,
lapsi, jolle sinä olet antanut voiman.
Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla,
jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet!
Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi,
joka on oikealla puolellasi,
ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.
Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää,
me huudamme sinun nimeäsi.
Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme,
anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.

Jes. 35:3–6
Voimistakaa uupuneet kädet,
vahvistakaa horjuvat polvet,
sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät:
”Olkaa lujat, älkää pelätkö.
Tässä on teidän Jumalanne!
Kosto lähestyy,
tilinteon hetki.
Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.”
Silloin aukenevat sokeiden silmät
ja kuurojen korvat avautuvat,
rampa hyppii silloin kuin kauris,
mykän kieli laulaa riemuaan.
Lähteitä puhkeaa autiomaahan,
vuolaina virtaavat purot arolla.

Hepr. 10:35–39
Älkää heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Onhan sanottu näin:
– Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa,
niin tulee se, jonka on määrä tulla,
eikä hän viivyttele.
Kun vanhurskas palvelijani uskoo,
hän saa elää,
mutta jos hän luopuu,
en häntä hyväksy.
Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.

Luuk. 12:35-40
Jeesus sanoo:
”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”