Hartaus sunnuntaille 8.10.

Rakkauden kaksoiskäsky

Kun sinä synnyit, pidettiin sinusta huolta. Sinua rakastettiin. Sait kasteen Jumalan lapseksi. Otsaasi piirrettiin ristinmerkki. Turvallinen, rakastava Jumala otti sinut huomaansa.

Sinä lähdit kulkemaan omaa tietäsi.

Aina ei ole ollut helppoa rakastaa itseään, ei edes ajatella hyvää itsestään. Kuitenkin sinä olet ainutlaatuinen, Jumalan kuva. Jumala antaa valoaan sinun tiellesi. Me emme ole täydellisiä vaan vajavaisia, uskommekaan ei ole aina järkkymätön.

Meidän pihallamme kasvaa yksittäisiä auringonkukkia siellä täällä. Ne ovat lintujen istuttamia, eivätkä kovin vahvoja varreltaan. Osa niistä ikään kuin kiemurtelee kohti korkeuksia. Jokainen kääntyy kuitenkin kohti aurinkoa.

Meille riittää, kun käännymme kohti Jumalaa. Jumalan valo – rakkaus – sulattaa kovuuttamme ja antaa meille voimaa välittää Jumalan valoa ja lämpöä toisillekin.

Käskyistä tärkein on rakastaa Jumalaa ja toinen saman veroinen on rakastaa lähimmäistään kuin itseään. Sitä ei voi pilkkoa osiin, vaan Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen kuuluvat yhteen. Se on Jumalan tahto!

Rakastammeko me toisiamme? Tunnetaanko meidät siitä? Näkyykö rakkautemme ulospäin?

”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”

Me nuhtelemme toisia väärin tekemisestä ja kannamme syyllisyyttä omista virheistämme. Entä jos uskaltaisimme antautua rakkaudelle?

Mikä on oma asenteemme elämään?

Rakkaus on kaikkien käskyjen lähde ja juuri. Se asettaa kaikki käskyt voimaan ja se voi ne myös kumota. Kaikkea on katsottava sen läpi, sen kautta.

Jumalan sanasta loistaa valo sinun tiellesi.

Ihmisen elämää verrataan usein matkaan. Me olemme paluumatkalla Jumalan luokse – kotiin. Jumalan sanan valo näyttää meille tietä, ettemme eksyisi, joutuisi harhaan.

Hyvä Jumala,
auta meitä rakastamaan itseämme ja toisia ihmisiä.
Kiitos, että olet kanssamme.
Amen.

Virpi Sillanpää-Posio
Kirjoittaja on työkyvyttömyyseläkkeellä oleva pappi

19. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 119:1–8
1. lukukappale: 5. Moos. 10:12–13
2. lukukappale: 1. Joh. 2:15–17
Evankeliumi: Mark. 12:28–34

Rakkauden kaksoiskäsky kiteyttää lain sisällön. Se, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, täyttää lain vaatimuksen. Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta. Rakkaus toteuttaa Jumalan koko lain.

Ps. 119:1–8
Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta,
ne, jotka seuraavat Herran lakia.
Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa
ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan,
ne, jotka eivät tee vääryyttä
vaan kulkevat hänen teitään.
Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettaviksi.
Kunpa kulkuni olisi vakaa,
kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi!
Kun pidän käskysi silmieni edessä,
en joudu häpeään.
Vilpittömin sydämin minä kiitän sinua,
kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi.
Minä noudatan sinun käskyjäsi –
älä koskaan minua hylkää!

5. Moos. 10:12–13
Kuulkaa, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan. Kun tämän teette, te menestytte.

1. Joh. 2:15–17
Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.

Mark. 12:28–34
Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”
Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”