Hartaus sunnuntaille 9.7.

Kutsu

Onko sinut kutsuttu tänä kesänä syntymäpäiville, häihin, ristiäisiin, rippijuhliin, valmistujaisiin tai vaikka juhlimaan juhannusta? On iso ilo päästä onnittelemaan tai mukaan juhlaan. Itselle kohdennettu kutsu tuntuu hyvältä. Minut halutaan mukaan toisen ihmisen elämän tärkeään hetkeen yhdessä siitä nauttimaan. Lähimpien kanssa jaetaan myös arjessa ne vaikeimmat hetket, ne tilanteet, joista juhlatunnelma loistaa kaukana poissaolollaan.

Moni odottaa kutsua, mutta turhaan. Niitä ei vain osu omalle kohdalle. Voi myös mennä pitkä aika ilman juhlimisen aihetta tai mahdollisuutta järjestää juhlaa. “Miten teillä meni juhannus tai joulu?” -kysymys tuntuu ikävältä, jos on viettänyt sen vastoin tahtoaan yksin. Omilla sanavalinnoilla ei ole hyvä rajata ketään ulkopuolelle ja siksi olisi tärkeää aina muistaa kysyä, miten sinulla meni yleinen juhlapyhä tai loma.

Mitkään juhlat eivät synny itsestään, vaan ne vaativat aina vastuunkantajia.
Opetuslapset saivat erityisen kutsun seurata Jeesusta. Samaan aikaan luottavaisina ja hämillään, he eivät tienneet, mihin lähtivät mukaan. Matkan varrelta ei puuttunut yllättäviä käänteitä ja vastoinkäymisiä.

Saman kutsun kaikuja kuulemme myös tänään. Sinut on kutsuttu jatkamaan ja osallistumaan Jumalan työhön siihen tehtävään, jonka Hän on sinulle tarkoittanut. Kyllä, tämä kutsu koskee myös sinua. Harvoin tuo itselle annettu tehtävä on selkeä toimintaohje. Tehtävän vastaanottaminen voi tuntua vaikealta ja omat taidot tai voimat voidaan kokea riittämättöminä.

Opetuslapset eivät olleet joukko täydellisiä ihmisiä, päinvastoin. He antavat meille lohdullisen esimerkin siitä, miten Jumala kutsuu työhönsä erilaisia ihmisiä. Kutsun saavat myös he, joilla on erilaisia heikkouksia. Epäilevä Tuomas, pettävä Juudas ja kieltäjä Pietari, jolle annettiin taivaan valtakunnan avaimet, ovat meille hyviä esikuvia siitä, miten puutteelliset tiedot ja taidot riittävät. Ei tarvitse yrittää olla täydellinen.

Mono Kuoppala
nuorisotyönohjaaja, Oulun tuomiokirkkoseurakunta

Apostolien päivä
Psalmi: Ps. 145:3–7
1. lukukappale: Hes. 2:1–8
2. lukukappale: Ef. 2:19–22
Evankeliumi: Matt. 16:13–19

Jo varhain keskiajalla on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi (29.6.). Heidät surmattiin perimätiedon mukaan Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa vuonna 67. Kun apostolien päivät Ruotsi-Suomessa poistettiin vuonna 1772, myös Pietarin ja Paavalin päivä erillisenä pyhänä lakkasi. Sittemmin sen tekstit on sijoitettu tähän sunnuntaihin.

Nykyisin tänä sunnuntaina (6. sunnuntai helluntaista) muistellaan kaikkia apostoleja. Sunnuntain tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.

Ps. 145:3–7
Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken,
tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen,
isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi,
loistosi ja kunniasi.
Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi.
Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi,
kerrottakoon niistä kaikille.
Minä julistan sinun suuruuttasi.
Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.

Hes. 2:1–8
Herra sanoi: ”Ihminen, nouse. Minä tahdon puhua sinulle.” Hänen puhuessaan minuun tuli henki, se nosti minut seisomaan, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle.
Hän sanoi: ”Ihminen, minä lähetän sinut israelilaisten luo, noiden kapinallisten pariin, jotka ovat nousseet minua vastaan. Alusta alkaen he ja heidän isänsä ovat olleet minulle uskottomia. Minä lähetän sinut ihmisten luo, joilla on kovat kasvot ja taipumaton sydän. Sinun tulee sanoa heille: ’Näin sanoo Herra Jumala.’ Kuulkoot tai olkoot kuulematta – he ovat uppiniskaista kansaa – he tulevat kuitenkin tietämään, että heidän keskellään on ollut profeetta. Älä sinä, ihminen, pelkää heitä, älä kauhistu heidän sanojaan, vaikka olet heidän keskellään kuin piikkipensaikossa ja skorpionien seassa. Älä pelkää heidän puheitaan, älä säiky heitä – he ovat uppiniskaista kansaa. Sinun tulee puhua minun sanani heille, kuulkoot tai olkoot kuulematta – he ovat uppiniskaisia. Mutta sinä, ihminen, kuuntele mitä sinulle sanon. Älä niskoittele, niin kuin tämä niskuroiva kansa. Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan.”

Ef. 2:19–22
Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.

Matt. 16:13–19
Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”