Linnanmaalla on koolla kansainvälinen kristittyjen yhteisö joka viikko

Englanninkielinen hartaus alkaa sunnuntaina neljältä iltapäivällä. Olen puoli tuntia etuajassa, mutta sisältä kuuluu jo laulua ja soittoa. Äänessä on hartauden vetäjä Hany Ferdinando rumpujen ja kitaran säestämänä.

Kappelin ovesta tulee lisää väkeä. Koska tulijat ovat eri puolilta maailmaa, aulassa kuulumisia vaihdetaan englanniksi. Haistan eksoottisten mausteiden tuoksun. Yksi naisista lähteekin viemään leivosrasiaa keittiöön.

Hartaushetken alkaessa meitä on salissa reilut kaksikymmentä. Hany Ferdinando toivottaa kaikki tervetulleiksi ja vinkkaa, että koska laulujen sanat heijastetaan seinälle, kädet jäävät vapaiksi, ja niitä saa liikutella, jos siltä tuntuu.

Seuraavaksi hän kysyy, onko joukossa ensikertalaisia. Kaksi naista nostaa kätensä. He kertovat olevansa lähtöisin Zimbabwesta ja mukana ensimmäistä kertaa.

Lämpimän tervetulotoivotuksen lisäksi tulijoille kerrotaan yhteisöstä: vapaaehtoisilla kahvimaksuilla tuetaan kahta kummilasta ja yhtä lähettipariskuntaa maailmalla ja että kaikki ovat tervetulleita osallistumaan niin iltojen tarjoiluihin kuin musiikkiryhmään.

Hany Ferdinando toimi myös esilaulajana. Säestäjinä toimivat Samuel Warrie ja Ailyah Christopher. Hartaushetkessä on yli 20 osallistujaa.

Musiikki ylistää ja kiittää Jumalaa

Englanninkielinen hartaus pitää sisällään paljon lauluja. Meno on rentoa, sen huomaa jo ensimmäisestä laulusta, jossa ovat mukana myös paikalla olevat lapset ennen pyhäkouluun suuntaamista.

Hany Ferdinando kannustaa kaikkia osallistumaan koreografiaan: kun Jeesus nostaa ylös, myös käsiä nostetaan ylemmäs ja ylemmäs ja noustaan varpailleen – ja kun suunta on alas, notkistetaan polvista alemmas, alemmas ja alemmas. Alkaa väkisinkin hymyilyttää – enkä ole ainoa.

Alkaa väkisinkin hymyilyttää – enkä ole ainoa.

Puheessaan hän kertoo tekstien kääntämisen vaikeudesta ja siitä, kuinka oikean ymmärryksen saaminen vaatii myös tietoja kirjoitushetken ajasta ja ympäröivästä yhteiskunnasta.

Esimerkiksi hän nostaa Matteuksen evankeliumin 24. luvun jakeen 32.

– Ymmärsin viikunanpuulehtivertauksen vasta asuessani Hollannissa, kun näin kuinka puut tiputtavat lehdet syksyllä ja ne kasvavat uudelleen keväällä, hän kertoo.

Vapaaehtoiset hartaushetkien vetäjinä

Hany Ferdinando ei ole pappi, kuten eivät ole muutkaan hartaushetkien toteuttajista.

Oulun yliopistolla tutkijana työskentelevä Ferdinando osallistui kotimaassaan Indonesiassa yli kolmen vuoden ajan viikoittain raamattukoulutukseen. Presbyteerikirkon Communal leadership -opintoihin kuului myös jumalanpalvelusten ja pyhäkoulun pitämistä.

Hartauden tai messun jälkeen kokoonnutaan yhteen. Näissä Coffee Fellowship -hetkissä nautitaan vapaaehtoisten tuomia tarjoiluja kahvin ja teen kera.

Myös tällä kertaa hartaushetken jälkeen väki kerääntyy pöytiin. Tavallisiin kirkkokahveihin verrattuna väki on nuorempaa. Tuntuu, kuin olisin yliopistokahvilassa odottamassa seuraavan luennon alkua.

– Opettaminen on lahja, jonka olen saanut Jumalalta, 11 vuotta sitten Ouluun saapunut Hany Fernando kertoo hartaushetken jälkeen kahvikupin äärellä.

Puoliso Erniwati Oswan on myös aktiivisesti mukana Pyhän Luukkaan yhteisön toiminnassa.

Yliopisto-opiskelijat tulevat ja menevät, he ovat täällä vain jonkin aikaa.

– Yliopisto-opiskelijat tulevat ja menevät, he ovat täällä vain jonkin aikaa. On hyvä, jos voimme valmentaa heitä ja he voivat ottaa uudet taidot käyttöön kotimaassaan tai minne seuraavaksi menevätkään.

Pariskunta kuvaa Pyhän Luukkaan kappelia kodiksi monille Ouluun tuleville. Yhteyttä pidetään myös vapaa-ajalla, esimerkiksi jouluna pariskunta kutsui opiskelijoita kotiinsa.

– Tarjolla oli joulutorttuja, lohta, kinkkua ja tuoreita nuudeleita – monenlaisia herkkuja, Oswan listaa nauraen.

Hany Ferdinando ja Erniwati Oswan ovat kotoisin Indonesiasta.

Kahvihetkessä iloitaan yhdessä

Kahvihetkessä osa juttelee kaksin tai kolmin, mutta keskelle kahden pöydän ääreen on kerääntynyt suurin joukko.

Kun kerron olevani toimittaja ja tekeväni juttua yhteisöstä paikalliseen seurakuntalehteen, he suostuvat kuvattaviksi. Kaikki jatkavat luontevasti jutteluaan eivätkä pysähdy poseeraamaan kameralle.

Yksi pöydässä istuvista on hollantilainen vaihto-opiskelija Rebecca. Hän on lähdössä takaisin kotimaahan, ja häneltä kysellään aikatauluista ja jatkosuunnitelmista. Kaikki ovat iloisia, mutta haikeus ehkä kuplii pinnan alla.

Rebecca pyytää minua ottamaan kuvan hänestä Pyhän Luukkaan kappelin ystävien kanssa. Kaikki paikalla olevat asettuvat yhteiskuvaan alttarin eteen ja ikuistan heidät Rebeccan kännykällä.

Yhteisön Facebook-sivulle striimattavia hartauksia katsotaan monesta maasta.

Tuntuma Pyhän Luukkaan kansainväliseen yhteisöön säilyy usein kotiin paluun jälkeenkin. Hany Fernando kertoo, että yhteisön Facebook-sivulle striimattavia hartauksia katsotaan monesta maasta.

Kotimatkalle lähtiessäni pysähdyn ottamaan kuvan talvisesta kappelista. Samalla mietin, kuinka monen kännykän muistissa tai kuinka monessa valokuva-albumissa on vastaavia kuvia. Varmaan aika monessa.

• Lisätietoja yhteisön toiminnasta Facebookissa sivulla St. Luke’s International Fellowship.

Pyhän Luukkaan kappeli sijaitsee yliopiston ja ammattikorkeakoulun kampusalueella Oulun Linnanmaalla.

Englanninkielisiä hartauksia viikoittain jo yli 20 vuotta

Kansainvälisen toiminnan työalasta Oulun seurakunnissa vastaava yliopistopastori Ari Savuoja muistelee, että englanninkielisiä jumalanpalveluksia on pidetty ainakin 1990-luvulta alkaen.

Jokaviikkoisiksi ne muuttuivat vuonna 2002 ja Savuojan vastuulle koko työala tuli kymmenen vuotta myöhemmin. 2022 puolestaan laadittiin toiminnalle käytännölliset ja teologiset raamit.

Savuojan mukaan jokaisen tilaisuuden hengellisestä annista ja linjasta vastaa aina se kirkkokunta tai seurakunta, johon kyseisen tilaisuuden vetäjä itse kuuluu.

Vähintään kerran kuussa Savuoja pitää englanninkielisen messun, jolloin jaossa on myös ehtoollinen. Kesällä toiminnassa on tauko, ja syyskausi alkaa yleensä elokuun loppupuolella.

Savuojan mukaan kävijöistä on opiskelijoita ja korkeakoulujen henkilökuntaa noin puolet. Loput ovat enimmäkseen kaksikielisiä lapsiperheitä Oulusta ja lähialueilta.

Meillä käy ihmisiä vauvasta vaariin ja muksusta mummuun, mutta keski-ikä on noin 30–40 vuotta.

– Meillä käy ihmisiä vauvasta vaariin ja muksusta mummuun, mutta keski-ikä on noin 30–40 vuotta, kertoo Savuoja.

Englanninkieliset jumalanpalvelukset ja siihen liittyvä muu toiminta on seurakuntayhtymän erityispalvelujen vastuulla.

Joitakin vuosia sitten Savuoja kertoo pyytäneensä avukseen diakonia tai kasvatuksen työntekijää, koska diakonista apua tarvitsevia henkilöitä – myös lapsia ja varhaisnuoria – on toiminnassa paljon mukana.

– Valitettavasti toistaiseksi seurakunnat eivät ole kyenneet osoittamaan tähän vakinaista lisähenkilöä. Uskoakseni tulevaisuudessa tähän suuntaan on seurakuntien kuitenkin pakko edetä, koska ulkomaalaisten osuus Oulussakin kasvaa koko ajan.