Irti koston kierteestä

Ilmastonmuutos ja väkivallan kierre ja uhkaavat viedä tulevaisuuden Kenian Kerion laakson nuorilta. Tämä on tarina siitä, miten erään nuoren miehen onnistui siirtyä karjavarkauksista rauhan asialle.

LAUMA VAALEITA, ruskeita ja laikukkaita nautoja pysäyttää auton etenemisen kapealla hiekkatiellä. Pientareiden piikkipensaat, isot kivet ja punaruskeaan hiekkaan painuneet syvät kuopat eivät jätä edes nelivedolle tilaa väistää.

Auton keulan edessä uneliaat naudat katselevat autoa, mutta kiirettä niillä ei ole. Hiki kastelee kainalot, kun odotus aamupäivän paahteessa pitkittyy. Kuljettaja odottaa kuitenkin kärsivällisesti, että nauta yksi toisensa jälkeen siirtyy pois hitaasti eteenpäin ryömivän ajoneuvon tieltä.

Tämä on näky, josta kannattaa iloita. Kerion laaksossa Länsi-Keniassa asiat ovat hyvin, kun karja laiduntaa vapaasti.

 

NAUDAT OVAT arvokasta omaisuutta. Laakson yhteisöt varastavat karjaa toisiltaan. Väkivalta kiihtyy valitettavan usein konfliktiksi, joka ei säästä ihmishenkiä.

Varkaat tappoivat isäni vuonna 2002. Menetin samalla myös tätini. Kaksi ihmistä kerralla, kertoo 24-vuotias Festus Kipkorir ja katselee ympärilleen.   

Tässä samassa tien ja Keriojoen väliin jäävässä pusikossa isä oli paimentamassa perheen karjaa, ja täältä hänen ruumiinsa löydettiin.

Perheelle isän ja arvokkaimman omaisuuden menettäminen tiesi kovia aikoja.

Vaikka perheen taloudellinen tilanne heikkeni äkillisesti, Kipkorir onnistui käymään koulua kahdeksannelle luokalle asti.

Isän kohtalo jäi silti raastamaan mieltä. Väkivalta jää sydämeen, Kipkorir kuvaa koston kierteeseen johtavaa tunnetta, jolta lapset ja nuoretkaan eivät välty.

 

PITELIN ASETTA ensimmäisen kerran 13-vuotiaana, Kipkorir kertoo. Hänen mukaansa mukaan jopa 10-vuotiaat pojat joutuvat osaksi väkivaltaa, kun karjavarkaiden välinen konflikti roihahtaa. Nuorimmat jätetään vartioimaan omaa kylää, vanhemmat pojat lähtevät yön pimeydessä miesten mukana naapurialueille. Karjan varastaminen joen toiselta puolelta on yhteisössä riitti, jossa pojista kasvaa miehiä. Karjavarkausretkellä voi olla lopulta jopa sata nuorta miestä.

Ulkolämpötila on kohonnut yli 30 asteen, ja Kipkorir kutsuu vieraat kotinsa varjoihin. Kuuma maitotee, chiya, höyryää mukeissa. On aika puhua ympäristösyistä, jotka ylläpitävät konfliktia Kerion laakson yhteisöjen välillä.

 

LAAKSON HEIMOT ovat perinteisesti elättäneet itsensä paimentolaisina. Naudat ja kamelit ovat perheille yhtä aikaa kuin setelitukko lompakossa, luottokortti ja sijoitusrahasto. Nautoja myymällä perheet voivat maksaa laskuja ja laittaa lapsensa kouluun ja sijoittaa esimerkiksi yritystoimintaan.

Karja tarvitsee paljon syötävää ja sitä on paimennettava laajoillakin alueilla. Erityisesti viime vuosina tilannetta Kerion laaksossa on kiristänyt laidunmaiden supistuminen kuivina kausina. Ilmastonmuutos on tehnyt vuodenkierrosta arvaamattoman ja alueen maastossa olosuhteet eroavat toisistaan.

 

KERIOJOEN TOISELLA puolella maasto on hyvin kuivaa: ei puita, vain piikikkäitä puskia ja hiekkaa.

– Siksi naapurimme toiselta puolelta tuovat karjaansa yhä useammin myös joen tälle puolelle laiduntamaan. Se aiheuttaa riitoja, kun karjalle on vähän syötävää.

Kipkorir asuu Keriojoen länsirannalla, missä elämä ei ole sidottu vain karjaan kuten joen kuivemmalla puolella. Laaksoa ympäröivät kukkulat kohoavat jopa kahden ja puolen kilometrin korkeuteen merenpinnasta. Rinteillä riittää kasteluvettä, mikä helpottaa vihannesten viljelyä. Heti rinteiden alapuolella kasvatetaan maissia, tomaattia, papuja ja papaijoita.

 

KIPKORIR OHJAA istumaan mangopuun alle. Tässä on hänen uusi elämänsä, syy jättää karjavarkaudet: mangot, vihannesmaa ja niukkaa ravintoa tehokkaasti käyttävä lypsylehmä, joka tuottaa maitoa myytäväksi asti.

– Suurin syy karjavarkauksien vähenemiselle on se, että ihmiset ovat saaneet koulutusta maanviljelyyn eivätkä he ole enää riippuvaisia karjan laidunmaista, Kipkorir sanoo.

Kipkoririn äiti Salome Kiptoo iloitsee vallitsevasta rauhasta ja siitä, että poika on alkanut viljellä maata ja perustanut perheen.

Karjavarkaiden yhteisöstä on vaikea irrottautua, vaikka omat valinnat tuottaisivat surua ja pelkoa läheisille.

Äiti Salome Kiptoo ei hyväksynyt pojan rikollista ja vaarallista elämää. Äiti kertoo pelänneensä, palaako poika yöllisiltä retkiltä kotiin. Osa nuorista miehistä ei palaa, jotkut palaavat vammautuneina.

 

VÄKIVALLAN KIERRE ja perheiden äkillinen köyhtyminen uhkaavat Kerion laaksossa myös lasten ja nuorten koulutusta.

Esteet koulunkäynnille ovat sekä taloudellisia että turvallisuuteen liittyviä. Karjavarkaat ovat viime vuosina iskeneet alueella myös kouluihin ja jopa koululaisia retkelle kuljettaneeseen linja-autoon.

– Osa Kerion laakson kouluista on menettänyt paljon oppilaitaan. Ne, joilla on rahaa, ovat siirtäneet lapsensa muualle kouluun. Jotkut eivät yksinkertaisesti päästä lapsiaan kouluun, kertoo ohjelmapäällikkö Alexon Mwasi Kirkon Ulkomaanavusta.

Unescon arvion mukaan noin kaksi miljoonaa 6–17-vuotiasta lasta Keniassa ei käy koulua. Heistä suurin osa on paimentolaisuudesta riippuvaisista perheistä ja asuu Kerion laakson kaltaisilla seuduilla.

KUA tukee Kerion laaksossa ja muutamalla muulla kuivuudesta pahasti kärsivällä alueella köyhimpiä perheitä, jotta niiden lapset voivat palata kouluun.

 

FC Tot on Kenian Kerion laaksossa pelaava jalkapallojoukkue, joka tekee yhteistyötä Keriojoen toisella puolella olevan naapuriyhteisön jalkapallojoukkueen kanssa. Joukkueessa pelaa sekä nuoria koululaisia että hieman vanhempia miehiä, jotka ovat entisiä karjavarkaita.

 

KIPKORIR TIETÄÄ olevansa onnekas, koska pystyi lopulta suorittamaan koulunsa loppuun siitä huolimatta, että perhe putosi köyhyyteen isän kuoltua. Hän uskoo koulutuksen auttaneen jättämään karjavarkaudet. Kokemustensa perusteella hän on yrittänyt parhaansa mukaan taivutella entisiä ystäviään jättämään väkivaltaisen elämän taakseen.

 

Me olemme rauhanlähettiläitä tällä puolella, naapurimme

toisessa joukkueessa ovat rauhanlähettiläitä omalla puolellaan.

Yhdessä lopetamme väkivallan.

 

– Olen muistuttanut, että myös he ovat käyneet koulua. Koulussa meille on opetettu yhteisöllisyyttä ja veljeyttä. Ei ole oikein tappaa ja varastaa.

 

OSA ENTISISTÄ karjavarkaista on nykyisin rauhan asialla. He pelaavat yhdessä nuorempien poikien kanssa samassa jalkapallojoukkueessa.

– Jalkapallo antaa mahdollisuuden tutustua naapureihimme joen toisella puolella ja pelaaminen on tappelua parempi tapa mitellä voimia, Kipkorir sanoo.

– Me olemme rauhanlähettiläitä tällä puolella, naapurimme toisessa joukkueessa ovat rauhanlähettiläitä omalla puolellaan. Yhdessä lopetamme väkivallan.

 

Festus Kipkorir toivoo, että hänen on mahdollista laittaa oma poikansa kouluun. Siten tämä voi valita paremman toimeentulon kuin karjankasvatuksen.

 

Äiti Salome Kiptoon suuret lempeät silmät loistavat, kun hän puhuu poikansa muutoksesta.

– En ensin uskonut, kun Kipkorir kertoi jättävänsä karjavarkaudet ja alkavansa viljellä maata. Lopulta aloin kuitenkin uskoa ja autoin häntä ostamaan siemeniä, jotta hän voi kasvattaa vihreitä linssejä ja papuja.

 

POJALLA ON NYT oma pieni maatila ja perhe, vaimo ja pieni poika. Nuori isä toivoo, että poika käy koulunsa.

Juuri nyt on rauha. Koulupukuiset lapset kävelevät tien laitaa, suurten puiden varjoissa istuu eri ikäisiä ihmisiä ja matalien peltikattoisten kioskien ovet ja ikkunat ovat auki. Kuoppaisella tiellä kuorma-autot pomppivat ja huojuvat renkaidensa päällä ja miehet noukkivat niiden kyytiin tien laidalle kasattuja mangosäkkejä.

Kirkon Ulkomaanapu tukee paluuta kouluun

Kirkon Ulkomaanapu (KUA) tukee Keniassa Yhteisvastuukeräyksen avulla lasten ja nuorten koulutusta alueilla, joilla ilmastonmuutos on lisännyt köyhyyttä ja turvattomuutta.

Hankkeessa tuetaan koulunsa kesken jättäneiden nuorten paluuta kouluun. Materiaalisen tuen ja tukiopetuksen lisäksi erityisen haavoittuvassa asemassa olevat nuoret saavat psykososiaalista tukea. Lisäksi hankkeessa rakennetaan ja kunnostetaan kouluihin käymälöitä ja käsienpesupisteitä.

Lahjoittaa voi esimerkiksi tekstiviestillä. Kirjoittamalla viestikenttään APU20 ja lähettämällä viestin numeroon 16588 tekee 20 euron lahjoituksen. Lisätietoa lahjoitustavoista löytyy verkko-osoitteesta yhteisvastuu.fi/lahjoita/) Yhteisvastuukeräyksen keräyslupa on voimassa vuoden loppuun saakka.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää