Itselle tärkeitä ihmisiä muistetaan jouluna hautakynttilällä
Jouluaatto ei ole mikään ”ainoa oikea” päivä viedä kynttilää läheisen haudalle jouluksi.
Jouluaattona vuonna 1921 Suomessa sytytettiin tiettävästi ensi kertaa muistokynttilä läheisen haudalle jouluksi. Ylioppilas Lyyli Grotenfelt vei tuolloin kynttilän saman vuoden syyskuussa kuolleen sisarensa Kyllikin haudalle helsinkiläiselle hautausmaalle.
Tapa yleistyi, mutta aluksi hitaasti. Sotien jälkeen 1940-luvulla alettiin viedä kynttilöitä sankarivainajien haudoille, kunnianosoituksena sodassa henkensä menettäneille. Myöhemmin tapa laajeni koskemaan kaikkia hautaan siunattuja.
Kun maailma muuttuu, tavatkin hiljalleen muuttuvat. Takavuosina puhuttiin nimenomaan jouluaaton hautausmaakäynnistä. Nykyisin moni jo ajattelee, että ei ole mitään yhtä oikeaa päivää kynttilän vientiin. Osa vie kynttilänsä jo esimerkiksi aatonaattona, osalle mieluisinta on hautausmaakäynti joulupäivänä tai tapaninpäivänä.
Aiempina vuosina oli yleistä viedä haudalle jouluksi havuista valmistettu seppele tai muu havukoriste. Havukoristeita näkee haudoilla enää harvakseltaan. Sen sijaan uudenlainen jouluinen koriste läheisen ihmisen haudalla voi olla esimerkiksi itse ämpärissä jäädytetty jäälyhty.
Hautausmaakäynti joulun aikaan elää suomalaisissa vahvana. Kenties nyt vierailu- ja kokoontumisrajoitusten säätelemänä koronavuoden jouluna hautausmaiden tunnelmalliseen valoon suuntaa iltakävelylle vielä tavanomaistakin useampi suomalainen. Hautausmaakäynnilläkin on syytä välttää lähikontakteja ja pitää turvavälit muihin hautausmaalla liikkujiin. Ja oireisena ei hautausmaallekaan ole syytä lähteä.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.