Ihmisellä on lupa painia Jumalan kanssa

Perinteisessä suomalaislajissa painissa on käyty historian saatossa yksittäisiä pitkiä kamppailuja. Vuonna 1912 Tukholman olympialaisissa suomalaisen Alppo Asikaisen ja virolaisen, Venäjää edustaneen Martin Kleinin ottelu kesti 11 tuntia 40 minuuttia.

Siihen aikaan voittoon tarvittiin selätys. Pitkäkestoinen ottelu ei luonnollisesti ollut kovin intensiivinen, ja lopulta Klein vei voiton tuomariston spontaanisti kehittämällä viiden minuutin mattopainilla.

Myös Raamatun Vanhassa testamentissa on kuvaus pitkästä painiottelusta. Jaakobinpainista kerrotaan sekä ensimmäisessä Mooseksen kirjassa että Hoosean kirjassa.

– Hoosean kirjassa kerrotaan, että Jaakob paini Herran enkelin kanssa. Juutalaiset uskoivat, että kun Vanhan testamentin alkupuolella ihmiset kohtaavat Jumalan, Jumalan edustajana näissä tilanteissa oli enkeli, kertoo SLEY:n raamattukoulutuksen koordinaattori Antti Koskenniemi.

Mooseksen kirjassa todetaan, että Jaakob kohtasi Jumalan kasvoista kasvoihin. Molemmissa versioissa oleellista on se, että Jaakob kohtaa ja kamppailee Jumalan kanssa.

Jaakob oli saanut isältään esikoiselle annettavan siunauksen petollisesti ja joutui siksi pakenemaan veljeään Esauta. Jaakobinpaini sijoittuu hetkeen, jolloin hän valmistautuu kohtaamaan Esaun vuosien pakolaisuuden jälkeen.

– Hoosean kirjassa Jaakobista todetaan: ”Äidin kohdussa tämä petti veljensä, ja miehuutensa voimassa hän taisteli Jumalan kanssa. Hän taisteli enkelin kanssa ja voitti, hän itki ja rukoili tätä.”

– Mooseksen kirjassa puolestaan kerrotaan: ”Mutta Jaakob sanoi: en päästä sinua, ellet siunaa minua.” Aamun koittaessa Jaakob sai siunauksen ja nimen Israel.

Joskus Jumala antaa voittaa

Koskenniemen mukaan Jaakobin ”voitto” kertoo Jumalan armosta.

– Jumala on valmis ”häviämään”, jotta Hänen omansa pääsisivät voitolle. Vahvimmin tämä ajatus näkyy Golgatan tapahtumissa. Vastaavasti Paavali toteaa ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä, että ”Jumalan heikkous on suunnattoman väkevä voima meidän pelastukseksemme”.

– Lisäksi on niin, että ihminen ei ”voita”, ellei se ole Jumalan sallima ja hyväksi katsoma asia.

Ihminen ei ”voita”, ellei se ole Jumalan sallima ja hyväksi katsoma asia.

Raamatussa kerrottua jaakobinpainia voi verrata myös tilanteeseen, jossa vanhempi pelaa esimerkiksi jotain pallopeliä pienen lapsensa kanssa ja antaa tämän voittaa.

Kertomuksessa tarina saa onnellisen päätöksen. Jaakob ja Eesau kohtasivat toisensa ja tekivät sovinnon.

Vaikeudet opettavat, keitä me todella olemme

Koskenniemi toteaa, että ani harvoin elämä kulkee sellaista polkua, jonka ihminen itse on suunnitellut. Monet ovat myös kokeneet joutuneensa kamppailemaan Jumalan kanssa. Tältä saattaa tuntua erityisesti kivussa, kärsimyksessä ja surussa.

– Lopulta näissä kamppailuissa voi jälkeenpäin löytää Jumalan siunauksen. Jaakob jatkoi matkaansa ontuen, ja usein myös me jatkamme omaa kulkua jaakobinpainimme jälkeen hiukan erilaisina. Kovia kokeneena, ehkä hiukan heikompina, mutta samalla siunattuina ja tietoisina siitä, että Jumala on kanssamme.

Jaakob jatkoi matkaansa ontuen, ja usein myös me jatkamme omaa kulkua jaakobinpainimme jälkeen hiukan erilaisina.

Jaakobinpainiin linkittyy myös ajatus siitä, että ihminen luottaa omiin voimiinsa ja ajattelee pärjäävänsä ilman Jumalaa. Ylpeys käy lankeemuksen edellä -sanonta liittyy samaan kokonaisuuteen.

– Luulisin, että juuri tällaisissa tilanteissa ihmiselle tulee jossakin vaiheessa seinä vastaan. Hän joutuu kohtaamaan todellisuuden ja Jumalan. Jumala käyttää jaakobinpainia opettaakseen meille, keitä me todella olemme.

Rukous auttaa selvittämään ajatuksia

Oma kysymyksensä on se, ovatko ihmisen kohtaamat kivut ja kärsimykset Jumalan ”lähettämiä” tai ainakin Jumalan sallimia asioita. Raamatussa näitä kysymyksiä pohdiskellaan enemmän Jobin kirjassa.

Sanonnan mukaan kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. On kuitenkin vaikea sanoa, että kaikki vastoinkäymiset olisivat ihmisille hyväksi.

– Sanonnan mukaan kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. On kuitenkin vaikea sanoa, että kaikki vastoinkäymiset olisivat ihmisille hyväksi. Samalla on niin, että läpi Raamatun Jumala kasvattaa omaa kansaansa Israelia myös vastoinkäymisillä. Raamatunhenkilöt kohtaavat isojakin vastoinkäymisiä.

Suurempien ja pienempien vastoinkäymisten keskellä monilla jaakobinpaini tarkoittaa käytännössä aiempaa vahvempaa rukouselämää.
Koskenniemi muistuttaa, että rukoilemiseen ei ole yhtä ja oikeaa tapaa.

– On lupa rukoilla vaikka kuinka monisanaisesti. Toisaalta lyhytkin rukous riittää, sillä Jumala tietää ja tuntee ajatuksemme. Ehkä pitempi ja perusteellisempi rukous tekee itsellemme selväksi, mitä haluamme ja kuinka paljon.

Kamppailua ja siunausta

Koskenniemen mukaan ihmisen kannalta on lohdullista ja kannustavaa, että Jumalan kanssa on lupa painia.

– Vanhan testamentin Valitusvirret on hyvä esimerkki siitä, miten ihmisellä on lupa ja joskus ehkä kehotuskin painia Jumalan kanssa. Valitusvirsissä on rajuakin protestia Jumalaa kohtaan.

– Hädän ja epäreiluuden kokemusten keskellä on parempi huutaa tuskansa Jumalalle kuin kääntyä Hänestä pois.

Hädän ja epäreiluuden kokemusten keskellä on parempi huutaa tuskansa Jumalalle kuin kääntyä Hänestä pois.

Nykyisessä puhekielessä jaakobinpaini-termiä voidaan käyttää silloin, kun ihminen kamppailee vaikean asian kanssa selvittääkseen omia näkemyksiään tai kun hän joutuu ottamaan mittaa perimmäisistä kysymyksistä. Kysymys on kamppailusta sisäisen ristiriidan kanssa.

– Onhan se hyvin erilaista, jos elämän taitekohdissa ja kipupisteissä – joihin jaakobinpaini kristillisesti ymmärrettynä usein liittyy – kamppaillaan sisäisesti itseään vastaan eikä Jumalan kanssa, Koskenniemi pohtii.

– Kun katson omaa jaakobinpainiani jälkikäteen, juuri jonkinlainen kohtaaminen Jumalan kanssa teki siitä merkittävän. Kamppailut opettivat ja kasvattivat minua. Jos ajattelisin tapahtunutta vain sisäisenä puntarointina, minulla olisi hyvin erilainen käsitys siitä, mitä tapahtui, mitä kävin läpi ja mitä opin.

– Jaakobin tavoin meistä jokainen voi laittaa turvansa Jumalan armoon ja anteeksiantamukseen sekä hänen siunaukseensa.