"Kaatuneitten muistopäivänä haluan vaalia Einarin muistoa"

Telma Bäckströmin päiväkirja alkaa 22.6.1944.

Anna-Liisa Hirven­oja muistaa isosiskonsa Telman päiväkirjan tapahtumat hyvin tarkasti. Telma uskoutuu päiväkirjalleen, puhuu tälle kuin parhaalle ystävälleen.

Telma kirjoittaa 15. heinäkuuta: ”Rakas Jumala! Varjele että veljeni Einari ja kaikki Suomen sotilaat varjeltuisivat noista kovista taisteluista. Elämän Herra siunaa ja suojele Suomen kansaa ja varjele tätä rakasta isänmaatamme, että sille kerran koittaisi rauhan vuodet ja että sen tulevaisuus olisi luvattu.”

Heinäkuun 26. päivänä tulee suru-uutinen Einarin haavoittumisesta. Sairaanhoitajan kirjoittama viesti oli tullut kirjeitse ja siinä kerrottiin Einarin olevan kenttäsairaalassa. Einari oli haavoittunut vatsaan.

”Minä rukoilen vain Jumalaa, että hän antaisi rakkaan veljeni Einarin elää…”, Telma kirjoittaa.

Einari on Telman mielessä harva se päivä. 30.7. hän oli vieraillut hautausmaalla ja kirjoittanut: ”Haudalla seistessämme ajattelin, että jos Einarin pitäisi maata tuolla mullan alla, en voisi varmastikaan kertaakaan käydä itkemättä viemässä kukkia hänen sankarihautakummulleen. Se olisi hirveätä.”

Suru-uutinen pysäytti elokuussa

Einarin tila menee huonommaksi ja 10.8. perheen isä ja äiti lähtevät Turun sotasairaalaan kuultuaan tilanteesta. ”Antaisin vaikka oman henkeni, jos Einari saisi jäädä elämään” Telma kirjoittaa.

Elokuun 12. päivänä tulee viesti Einarin kuolemasta. ”Rakas Einari, lepää rauhassa. Emme näe sinua enää koskaan, koskaan, mutta olet aina mielessämme, aina.”

Anna-Liisa liikuttuu kertoessaan veljensä tarinaa.

Einari oli Lyseon abiturientti, joka kutsuttiin sotaan lukion kolmannelta luokalta. Hän ei ehtinyt täyttää 19 vuotta, kun hän haavoittui venäläisten hyökkäyksessä Loimolanjärvellä.

Aseveli raahasi Einarin kostean suon yli heinäkuun helteissä, mutta Einari menehtyi myöhemmin sotasairaalassa Turussa.

– Osallistun kaatuneitten muistopäivän järjestelyihin veljeni kunniaksi, Anna-Liisa sanoo.

Perinnettä tärkeä siirtää uusille sukupolville

Tapahtuman järjestäjinä ovat Oulun kaatuneitten omaiset ja sotaorvot ry, Oulun seudun sotaorvot ry ja Oulun tuomiokirkkoseurakunta.

– On tärkeää siirtää perinnettä uusille sukupolville, ettei se unohtuisi. Pitkäaikainen puheenjohtajamme Sulo Lehto on esittänyt ajatuksen kolmen sukupolven juhlasta. Olisi hienoa, jos tämä toteutuisi, Anna-Liisa toivoo.

Anna-Liisa haluaa korostaa myös sotaorpojen kohtaloa.

– Meidän joukossamme on vielä heitä, jotka tietävät sen tuskan, jota Ukrainassa nyt koetaan. He ovat sotaorpoja ja kaatuneitten omaisia.

Anna-Liisa kutsuu kaikkia, joita sota on tavalla tai toisella koskettanut, mukaan kaatuneitten muistopäivän viettoon.

– Ihmisellä on ihmeellistä kestokykyä. Rankkojen tapahtumien jälkeen on vain täytynyt jaksaa. Jo tämän kunnioittamiseksi kannattaa tulla mukaan.

• Kaatuneitten muistopäivän messu Oulun tuomiokirkossa sunnuntaina 21.5. kello 10. Messun jälkeen kello 11.30 kunniavartio ja seppeleenlasku sankarihaudalla, mukana myös Tammenlehväkuoro. Kello 14 kaatuneitten muistopäivän juhlakonsertti ”Katseella kosketa, Herra” Sofia seurakuntakeskuksessa (Isokatu 17, 2. krs), Merikosken laulu johtajanaan Marita Kaakinen. Tervehdyspuhe kaupunginjohtaja Seppo Määttä. Kunniamerkit.