Karjasillan kirkossa paastonajan messuihin saa matkakumppaniksi messupassin

Leimojen symboliikka samoin kuin rukouslauseet pohjaavat paastonajan rikkaaseen jumalanpalvelusaineistoon.

Seurakunnan vapaaehtoisten ja työntekijöiden käsityönä valmistamia paastopasseja on jaossa ensimmäistä kertaa tuhkakeskiviikon messussa 5. maaliskuuta.

Jumalanpalveluksen jälkeen passiin voi hakea leiman papilta tai muilta jumalanpalveluksen toimittajilta. Kun jaossa on paastonajan teksteistä valikoitu lyhyt rukous, sen jumalanpalveluksen toimittaja kirjoittaa passiin käsin.

– Se saattaa olla hidasta, mutta se on myös inhimillistä ja henkilökohtaista. Ja vaikka käsiala olisi harakanvarpaita, valittu paastonajan tekstikohta voi puhutella messukävijää, Ville Vakkuri sanoo.

Paastopolkuun osallistuvia kannustetaan tekemään itsekin merkintöjä passiin ja kirjaamaan ylös omaa hengellistä vaellustaan.

– Näin Sana ei jää vain messussa kuulluksi vaan sitä voi kantaa mukanaan vielä messun jälkeenkin.

Paasto on kirkkovuodessa valmistautumisaika suureen pääsiäisen juhlaan, Vakkuri tiivistää.

Paasto valmistaa kehoa ja mieltä vastaanottamaan pääsiäisen ilosanomaa.

– Arkisesti paastoa voisi verrata juhlien valmisteluun: kodin siivous, ruokien valmistaminen, pääsiäisaskartelut – nekin kaikki osaltaan korostavat itse juhlahetkeä.

Tärkeintä ei ole ulkonainen paasto vaan tilan antaminen rukoukselle, Raamatulle, hiljentymiselle, messussa käymiselle ja kristittyjen väliselle yhteydelle.

Vakkuri korostaa, että paasto on meille mahdollisuus.

– Tuhkakeskiviikosta pääsiäisaamuun kestävä paastonaika on kirkkovuoden ajanjakso, joka kutsuu meitä keskittymään Jumalaan ja lähimmäisen rakastamiseen.

– Vaikka paasto on itsekieltäytymisharjoitus tärkeintä ei ole ulkonainen paasto, kuten ruuasta pidättäytyminen, vaan tilan antaminen rukoukselle, Raamatulle, hiljentymiselle, messussa käymiselle ja kristittyjen väliselle yhteydelle.

Vakkurin mielestä paaston toteuttaminen esimerkiksi tietyistä ruuista pidättäytymällä on suppea näkökulma paastoon.

– Itse ajattelen paastoa ennemminkin sen kautta, mitä se voi antaa meille – ei ottaa pois.

– Paaston ydinajatus ei ole ansaita mitään omalla toiminnalla ja kovalla suorittamisella.  Siinä on vaarana, että paaston alkuperäinen ajatus katoaa ja epäitsekkääksi tarkoitettu kääntyy itsekkääksi.