Kosti Launonen on kantrin lähettiläs: "Ajatus kaikenkattavasta armosta on voimakkaasti läsnä"

Mitä yhteistä on kantrimusiikilla ja hengellisyydellä?

Paljonkin, jos kysyy oululaiselta kantrimuusikolta Kosti Launoselta. Kantrissa häntä puhuttelee etenkin sen syvällisyys, surullisuus ja tietynlainen vakavuus.

– Kantrimusiikissa otetaan kantaa hengellisesti vaikeisiin asioihin: siinä lauletaan jopa Ilmestyskirjan ratsastajista. Kantrista välittyvät erikoiset ja melko kunnianhimoisetkin musiikilliset yritelmät, joita nykyään ei juuri enää kuule. Toisaalta ajatus kaikenkattavasta armosta on myös voimakkaasti läsnä.

”Kantrimaailma on lopulta melko konservatiivinen.”

Launosen kokemuksen mukaan Suomessa kantrimusiikin ajatellaan turhaan olevan ”pahojen poikien musiikkia”. Kantrin juurilla hengellisyys on ollut luonteva osa elämää, ja genre on aina kunnioittanut esimerkiksi perhearvoja.

Kantritekstit eivät kaihda elämän nurjien puolten ja mokien käsittelyä.

– Kappaleissa on yleensä voimakas tarve parannuksen tekoon tai muutokseen. Kantrimaailma on lopulta melko konservatiivinen: alun perin on laulettu esimerkiksi koti-ikävästä, jonka voi tulkita olevan jopa jonkinlaista taivaskaipuuta.

Kotikutoisuus kiinnostaa

Musiikki hiipi Launosen elämään ala-asteella, jolloin hän aloitti kitaransoiton opiskelun. Yläasteaikana hän oli mukana muutamassa bändissä.

– Jossakin vaiheessa turhauduin musahommiin. Musiikin markkinointi ja promoaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi.

Turhautuminen oli onneksi väliaikaista. Launonen tutustui kantriin, joka tuntui heti omalta.

”Yritän kuunnella itseäni: että kuulisin selkeästi oman laulun ja soiton ja pystyisin keskittymään siihen ilman häiriötekijöitä.”

Kantrimusiikin tärkeimpänä hahmona hän mainitsee Hank Williamsin, jolle Launonen perusti oman seuran viisi vuotta sitten.

Hän nostaa itselleen merkityksellisiksi artisteiksi myös kantrimusiikin legendoja, kuten Loretta Lynn, Johnny Cash, Willie Nelson, Carter Family sekä Jimmie Rodgers.

– Olen kiinnostunut etenkin sellaisesta musiikista, jossa kuuluu tietynlainen kotikutoisuus. Se on erilaista vaikkapa tämän hetken pop-kantriin verrattuna.

Launonen tunnustaa kuitenkin, että hän ei juurikaan enää kuuntele musiikkia.

– En halua verrata itseäni muihin. Yritän kuunnella itseäni: että kuulisin selkeästi oman laulun ja soiton ja pystyisin keskittymään siihen ilman häiriötekijöitä.

Ovi on kaikille auki

Kun Launonen sai idean kantrimusiikin tuomisesta osaksi seurakuntatoimintaa, hän marssi tuomiorovasti Satu Saarisen puheille.

– Satu innostui ajatuksesta heti, ja nimesi tapahtuman kantrikeskiviikoksi, Launonen naurahtaa.

Tapahtuman jujuna on se, että Launonen musisoi yhdessä sähkökitaristi Paavo Pietarilan ja kontrabasisti Lene Lennartin kanssa.

Kantrikeskiviikkojen muusikoina ovat Kosti Launonen (kitara ja laulu), Paavo Pietarila (sähkökitara) ja Lene Lennartti (basso).

Ohjelmisto koostuu enimmäkseen perinteisestä kantrista. Mukana on kuitenkin ripaus westerniä sekä muutamia hengellisiä ja maallisia kappaleita.

– Kantrimusiikki sopii monenlaisille ihmisille. Toivon, että mahdollisimman moni löytää paikalle ja hoksaa sen hengellisyyden, joka kantrin sisällä on.

Ensimmäinen kantrikeskiviikko järjestetään Vanhassa pappilassa 20. marraskuuta kello 18. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, emännöimässä tuomiorovasti Satu Saarinen. Seuraavat kantrikeskiviikot ovat 27. marraskuuta ja 15. tammikuuta.