Kristinusko on uhmakas kuolemalle

Herännäisyydestä ja nykyajasta

– Uskon, että käsillä olevassa epävarmuuden ajassa on tilausta herännäisyydelle, jota voisi luonnehtia toivovaisten, ikävöijien sekä huonojen kilvoittelijoiden puolustusliikkeeksi.

– Ajassamme on paljon arkaa ja epäröivää kristillisyyttä, ja juuri tällaisten epävarmuuksien kanssa ihminen voi liittyä herännäisyyteen.

– Uskomiselle asetetaan helposti vaatimuksia, mutta oikeastaan koko kristinusko on epäonnistujien ja erehtyneiden uskoa.

– Herännäisyys haluaa julistaa, että juuri he, jotka kokevat epäonnistuneensa elämässään, ovat Jumalan erityisiä silmäteriä.

Siionin virsistä ja veisuusta

– Suhteeni Siionin virsiin on hyvin läheinen. Olin mukana Siionin virsien uudistuksessa ja pääsin perehtymään virsien teksteihin myös siinä tehtävässä.

– Siionin virsissä kaikuu rehellinen, peittelemätön kaipaus Jumalaa kohti. Kenenkään ei tarvitse olla uskonkysymyksissä parempi kuin onkaan. Virsitekstit eivät nosta vaatimuksia veisaajalle.

– Veisatessa ihminen asettuu Jumalan eteen. Virret ovat vuoropuhelua armahtavan Jumalan kanssa.

– Siionin virsien veisaamisessa on eräänlaista underground-meininkiä. Se syntyy siitä, ettei seuroissa ole välttämättä säestystä veisuulle. Säkeiden välissä on pitkä, jopa meditatiivinen tauko.

– Hiljaisuus on rauhoittavaa, ja se mahdollistaa sanallisen ja sanattoman rukouksen Jumalan kanssa.

– Herättäjä-Yhdistyksen kapakkaveisuut, joita on järjestetty Oulussakin, ovat keränneet hyvin väkeä. Tapahtumiin on voinut helposti osallistua, olipa kytkös herätysliikkeeseen olematon, löyhä tai tiivis.

Sinusta ja joulusta

– Joulu on kristinuskon ydintä. Jeesus syntyi hämärään talliin eikä kukaan voinut ajatellakaan sellaisia puitteita Kuninkaalle. Mutta Jumala on kaikkea materiaa ylempi.

– Joulu on juhla, joka koskettaa yhä suomalaisia. Joululaulujen kohdalla tajuamme, mitä on uskonnollinen kieli. Emme keskity siihen, ovatko sanat ajallisessa mielessä tosia. Ymmärrämme, että ne puhuvat ikuisista asioista. Joululauluja laulaessa tajuamme, että uskonnon tehtävä on viedä ikuiseksi luotua ihmistä kohti ikuista.

Kalle Hiltunen vieraili marraskuussa Oulun Vanhassa pappilassa puhumassa Siionin virsien kuolema-aiheisista lauluista. Tilaisuuden nimenä oli ”Elämälle! Viisi virttä kuolemasta”.

Elämästä ja kuolemasta

– Kristinuskon suhdetta kuolemaan voisi kuvata jopa uhmakkaaksi. Katoavaisuuden vallatessa alaa katseemme kiinnittyy sinnikkäästi toivoon siitä, että kaikki ei lopu ruumiin maatuessa.

– Uudistetussa Siionin virret -virsikirjassa on muutettu myös sen osastojakoa. Viimeinen osasto on nimeltään Elämä. Sinne kuuluvat ikuisuusvirret.

– Elämän ja ikuisuuden yhdistäminen on minusta kiehtova ajatus. Kristitty katsoo elämäänsä molempiin suuntiin. Se, että katseemme on jo nyt tuonpuoleisuudessa, ei tarkoita, että elämä tässä ja nyt olisi merkityksetöntä.

– Kristityn elämässä tämän- ja tuonpuoleinen ovat vuorovaikutuksessa, ja juuri se tekee elämästä täydempää jo täällä maan päällä.

– Armon ruhtinaan siipien suojassa saamme olla kaikkien pettymystemme, heikkouksiemme ja myös kuolemamme kanssa.

Mystiikasta ja herännäisyydestä

– Teologiaa opiskellessa viehätyin kristillisestä mystiikasta. Olen tutkinut 1500-luvulla elänyttä espanjalaista mystikkoa, Ristin Johannesta.

– Näen hänen kuvaamassa uskon pimeydessä jotain samankaltaista pohjavirettä ja mielenmaisemaa kuin herännäisyyden johtohahmon Paavo Ruotsalaisen puheissa.

– Kummankin mukaan kristityn tiehen ja Jumalan suunnitelmiin voi kuulua Jumalan poissaolon tuntu, ahdistus ja ikävä – ihmisen perustuntemukset Jumala-kysymyksen äärellä.