Kutsu kävi omalla nimellä
Jeesuksen lähimmät opetuslapset tiedetään kaikki nimeltä. He eivät olleet Jeesukselle vain epämääräinen tukijoukko, vaan jokainen oli myös yksilö. Samoin meidätkin on jo kasteessa kutsuttu yksilöinä ja persoonina. Näin kirjoittaa hartaustekstissä tälle sunnuntaille Samuli Korkalainen.
Kaste ei ole nimenantojuhla. Näin me luterilaiset papit usein korostamme.
Joskus teemme sen kuitenkin niin voimakkain sanankääntein, että nimen tärkeä merkitys pääsee unohtumaan.
Nimestä meidät tunnetaan ja tunnistetaan. Nimen perusteella yksilöidään se ainutlaatuinen persoona, joka jokainen meistä on.
Näin on myös Jumalan silmissä. Emme ole osa jotain epämääräistä harmaata kastettua massaa, vaan jokainen meistä on arvokas yksilö, nimeltä kutsuttu Jumalan palvelukseen.
Myös apostolit, Jeesuksen lähimmät opetuslapset, tiedetään kaikki nimeltä. He eivät olleet Jeesukselle vain epämääräinen tukijoukko, vaan jokainen oli myös yksilö.
Raamatusta luemme, kuinka Jeesus kutsui heistä jokaisen henkilökohtaisesti nimeltä. Pietari, Jaakob, Andreas, Filippus ja muut kutsuttiin palvelukseen omina itsenään, juuri sellaisina kuin he olivat.
Samoin meidätkin on jo kasteessa kutsuttu yksilöinä ja persoonina. Laura, Matti, Kuura, Aslak, Kerstin, Jasmin, Ahmed ja Jekaterina ovat kaikki nimeltä kutsuttuja ja rakastettuja. Eivätkä siitä huolimatta, mitä he ovat, vaan juuri siksi!
Emme ole osa jotain epämääräistä harmaata kastettua massaa, vaan jokainen meistä on arvokas yksilö.
Yksilönä oleminen ei kuitenkaan tarkoita yksin olemista. Efesolaiskirje muistuttaa meitä tänään siitä, että kuulumme Jumalan perheeseen.
Jumalakaan ei siis ole vain joku epämääräinen korkeampi voima, vaan perheenjäsen, jolla on nimi. Hän tuntee meidät nimeltä ja me tunnemme hänet nimeltä.
Meidät on myös kastettu hänen nimeensä: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Jumalan perhe ylittää ajan ja paikan rajat. Ajattelepa tätä: sinä ja minä, juuri tällaisina olemme kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat. Ja sen rakennuksen kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.
Kirjoittaja on pappi, kanttori ja kirkkomusiikin tohtoriopiskelija
Efeselolaiskirje. 2: 19-22
Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.