Leikkuri osui heikoimpiin

Ulkoministeriön kehitysapua koskeva tuore leikkausuutinen on otettu tyrmistyneenä vastaan muun muassa Suomen Lähetysseurassa. Tämä on tragedia, totesi järjestön toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala.

Kirkon Ulkomaanavun varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen pitää hallituksen säästötoimia surullisina. Hän kysyy, miksi Suomi leikkaa tukea juuri niiltä mailta, joissa kehitysyhteistyön ja avun tarve on suurta.

Ulkoministeriön mukaan suurimmat säästöt tehdään maa- ja aluekohtaiseen kehitysyhteistyöhön. Hallituskauden aikana lopetetaan Afganistanin, Kenian, Mosambikin ja Myanmarin maaohjelmat. Kehitysavusta leikataan lähivuosien aikana lähes 250 miljoonaa euroa.

Myös hiippakuntasihteeri Matti Laurila Oulun tuomiokapitulista kuvaa suureksi suruksi säästöä heikoimmassa asemassa olevien auttamistyöstä.

Hallituksen ajattelussa on ristiriitoja

Matti Laurila ihmettelee hallituksen säästösummia, koska samanaikaisesti pakolaiskeskustelussa korostuu avun tärkeys ihmisten lähtömaissa ja heidän lähialueillaan.

– Kun hyvän elämän edellytyksiä heikennetään leikkauksien seurauksena hauraissa maissa, on todennäköistä, että maahanmuuttoliikenne lisääntyy, hän sanoo.
Myös Kirkon Ulkomaanavusta tähdennetään, etteivät leikkaukset ole ikäviä vain niille ihmisille, joihin ne kohdistuvat suoraan, vaan lopulta suomalaisille itselleen.

– Verkottuneessa maailmassa kohtaamme viiveellä kotiovellamme kaukaisiakin ongelmia, kuten pakolaisuus, jollemme reagoi niihin siellä missä ne aluksi esiintyvät, Ikali Karvonen sanoo.

Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtajan Pauliina Parhialan mukaan on selvää, että leikkaukset muun muassa humanitaariseen tukeen vaikeuttavat merkittävästi maailman heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilannetta.

Humanitaarisen avun varassa maailmalla elää vuoden 2024 alussa noin 300 miljoonaa ihmistä.

Kirkon Ulkomaanapu tukee Keniassa rauhantyötä ja koulutusta. Kuva Antti Yrjönen

Seurakunnat eivät saisi pienentää avustuksiaan

Kun valtio säästä kehitysavusta, Laurila pitää esimerkiksi seurakuntien taloudellista tukea lähetysjärjestöille ja Kirkon Ulkomaanavulle entistäkin tärkeämpänä.

– Hallituksen leikkauksien voi nähdä haastavan seurakunnat siihen, etteivät ne ainakaan tulevaisuudessa nipistä avustusvaroista, joilla tuetaan haavoittuvassa asemassa olevia. Suunnan avustuksissa soisi olevan ylöspäin.

Laurila lisää kuitenkin, ettei julkisia kehitysyhteistyövaroja voida korvata kirkon, järjestöjen tai kansalaisten vapaaehtoisilla lahjoituksilla.

Laurila puhuu yhteisestä maailmasta ja yhteisestä vastuusta. Hänelle se tarkoittaa sitä, että kristittyjen tehtävä on rakastaa lähimmäisiään, vaikka he asuisivat maantieteellisesti kaukana olevissa maissa.

Hiippakuntasihteeri vinkkaa elo–syyskuun vaihteessa Oulunsalossa järjestettäviin lähetysjuhliin. Hiippakunnallinen tapahtuma on hänen mukaansa oivallinen paikka pohtia myös kehitysapuun ja kirkon kansainväliseen vastuuseen liittyviä kysymyksiä.

Päiville osallistuu neljä ulkomaalaisvierasta, yksi heistä on Keniasta – maasta, johon Suomen tuoreet kehitysapuleikkaukset kohdistuvat.