Martinkulma: Ihminen vanhenee, vaivat nuorenee

”Ymmärryksen sormi olisi mennyt hämmästyksen suuhun”, jos tuon sananparren laatija olisi voinut nähdä nähnyt Helsingin Sanomien otsikon: 96-vuotias Sole Nieminen voitti kolme MM-kultamitalia suunnistuksessa.

Hämmästystä olisi lisännyt se, että Sole oli toiminut 50 vuotta miehensä omaishoitajana, asuu yksin omakotitalossa ja harrastaa senioritanssia, vesijuoksua ja jumppaa. No, lohtuna olisi ollut, että teräsmummo oli sarjojensa ainoa osanottaja!

Kyllä: ajat ovat muuttuneet oman nuoruuteni ajoista, jolloin vanhuus käsitettiin eri tavalla kuin nykyisin. Isäni hiihti 45-vuotiaana yli-ikäisten sarjassa, ja hän, kuten appenikin, kuoli alle 60-vuotiaana. Vertailu nykyaikaan: vanhin poikani täytti vastikään 57 vuotta.

Kun nyt kohtaan yli kahdeksankymppisiä ikätovereita, juttu aika nopeasti luiskahtaa sairauksiin ja terveydenhoitoon. Joku kertoo, että ”uusi vaiva vaikuttaa sillä ja sillä tavalla lääkedosettiin”. Toinen, että ”puhelinmuistiossa on enimmäkseen terveyskeskuksen, lääkärin ja apteekin numeroita”. Ja kolmas, humoristi: ”Tunteet ovat vaihtuneet oireisiin!”

Lääkkeillä hoidetaan sairauksia, mutta yksin jäänyt seniori voi kokeilla Antti Rokan reseptiä, jolla Rokka Tuntemattomassa sotilaassa opettaa pelkäävää Lampista: – Jos sie ossaat laulaa ni hyrehi hiljakseen. Se pittää mielen kepiän. Sillee sitä täytyy mielenratekiaa toimittaa.

Anu Seppälän toimittama kirja Elämä on ihanaa (Karisto Oy) sisältää maailman tunnetuimpien ajattelijoiden mietteitä. Augustinus: Missä on ilosi, siellä on aarteesi, missä on aarteesi, siellä sydämesi, missä sydämesi, siellä onnesi.  Jakob Bosshart jatkaa:  Uskonnon tulee tehdä iloiseksi. William Walton korostaa: Älkäämme milloinkaan kuvitelko uskonnon olevan jotain, mikä on elämästä erillään – uskonto on elämä itse.

Sananlaskuissa muistutetaan: Harmaat hapset ovat kunnian kruunu. Ja Frank Bering puolestaan kehottaa: Elä elämääsi ja unohda ikäsi. Värssyyn sisältyy oivallus: Hetkien helmistä kirjavista, elämä punottu on. Puhtaista, kirkkaista, valaisevista, sielusi iloitkoon. Franz Kafka lupaa: Se, joka säilyttää kykynsä nähdä kauneutta, ei koskaan vanhene.

Ja Thomas Bailey Aldrich opastaa: Säilyttää sydämensä rypyttömänä, olla toiveikas, ystävällinen, iloinen, kunnioittava – siinä voitto vanhuudesta. Viisaasti neuvoo Abraham Sutzkever: Jos kannat lapsuuttasi mukanasi, et vanhene koskaan. Samaa tarkoittaa myös Friedrich von Schiller: Olkoon viisautesi harmaiden hapsien viisautta, mutta sydämesi olkoon viattoman lapsuuden sydän. Ja vielä James A. Garfield: Vaikka otsaan tulee uurteita, älä anna niiden uurtua sydämeen. Mielen ei saa antaa vanhentua.

Ja lopuksi vielä paluu koto-Suomeen. Pentti Haanpää painottaa: Ihmisenhän on opittava sieppaamaan ilonsa pienistä ja turhista, jotta hänen elämällään olisi makua. Eino Leinon tavoin voi vanhemmalla iällä jo kiittää: Oi, kiitos sa Luojani armollinen, joka hetkestä, jonka ma elin, kun annoit sa ruumihin tervehen, ja syömen mi sykähteli, kun annoit sa tervettä kättä kaksi, kaksi silmää sieluni ikkunaks, ja hengen herkän ja avoimen, jota tuutia tuulosen.

Ja vielä motto: Ei niinkään elämään vuosia kuin vuosiin elämää!

Kirjoittaja on oululainen tietokirjailija