Martinkulma: Ilon tuovia ipanoita

Tuttavani jäi alkuvuonna leskeksi – yli 50 avioliittovuoden jälkeen. Surun aiheuttamaa stressiä lisäsivät pimeys ja talven kylmyys.

Alkuun aika kului arkiaskareissa sekä hautajaisten, perunkirjoituksen ja vainajan omaisuuden selvittelyssä. Kevätauringon lämpö ja valo alkoivat sitten sulattaa jäätä myös sisimmässä. Niinpä miehemme alkoikin kysellä saman menetyksen kokeneilta tuttavilta, miten he olivat onnistuneet saamaan iloa elämänsä arkeen.

Ikäväntorjunnan keinoina – osin ennalta arvattavissa, toki – olivat pääosin lehdet ja kirjat, radio ja tv, lemmikit, harrastukset ja matkustelu, suku ja naapurit. Hautausmaalla, kirkossa ja seurakunnan sururyhmässä käynnit olivat monelle ensiarvoisen tärkeitä lohdun tuojia.

Muutama nosti ilon pipanoiden ykköstuojiksi lastenlapset ja lastenlastenlapset. Parikin muistutti: ”Pidä yhteyttä heihin, sillä he määräävät, mihin palvelukotiin sinut sijoitetaan”!

Muistelen jostain lukeneeni, että lapsi hymyilee päivässä 400 kertaa, mutta aikuinen vain 15 kertaa. Mutta ongelmaan on vastakeino, jota kannattaa käyttää. Se on tietysti: huumori.

Tässä jokunen vuosien varrelta muistiin ja paperillekin patinoituneista ”ilonpipanoista”. Niitä voi lukea myös Pirkko-Liisa Perttulan Otavalle toimittamista tuhansista koululaiskaskuista.

P.S. Tuttavani ilahtuisi, jos kirjoitat toimitukseen, miten arjen yksinäisyys voitetaan.

* Mummo istuu nojatuolissa ja lukee Raamattua. Pikkuinen Tuulia kiipeää mummon syliin ja kysyy:

– Mummo. Onko sinulla piankin tulossa lopputentti?

* Maikki-tyttönen: – Äiti, mistä nuo harmaat hiukset tulevat?

Äiti: – Surusta ja murheesta. Joka kerta kun lapsi on tottelematon äidilleen tai kiukuttelee, äiti saa harmaita hiuksia.

Maikki: – Äiti. Siksikö mummolla on täysin harmaa tukka?

* Ari: – Pappa, jos olet meillä vielä viikon, saat nähdä hyvän tempun.

Pappa: – No minkälaisen?

Ari: – Isä sanoi äidille, että jos jäät vielä viikoksi, hän kiipeää pitkin seiniä!

* Pyhäkoulussa puhuttiin nälänhädästä. Aihe vaivasi Mattia niin, että hän toi pyhäkouluun kotona piirtämänsä kuvan. Siinä oli iso ympyrä, jonka päällä oli tiheä verkko.

Matti: – Se on huussin reikä. Kun huussia ei ole käytetty, hämähäkki kutoi reikään seitin.

* Alma: – Uskotko äiti, että me keksimme Elman kanssa uuden linnun?

Äiti: – Millaisen?

Alma: – Siinä on haikaraa ja tikkaa. Kun haikara tuo vauvaa kotiin, se koputtaa ensin oveen!

* Pyhäkoulun opettaja: – Kari, onko sinulla siskoja tai veljiä?

Kari: – On niitä viisi. Kaksi on elossa ja kolme naimisissa.

* Saaralla on uutisia: – Me perustettiin tänään seurakunnan tyttökerhoon sekakuoro.

Isä: – Mu-mutta, jos se on sekakuoro, niin mistä te saatte poikia kuoroonne?

Saara: – Ei tarvita. Meidän sekakuorossamme puolet tytöistä osaa laulaa ja puolet ei!

* Ritva-tyttönen ryntää olohuoneeseen: – Äiti, äiti, me oltiin isän kanssa raveissa!

Äiti: – Jestas sentään! No, muistatko, kuka tuli ensimmäisenä maaliin?

Ritva: – Hevonen tietty!

Äiti: – Entäs kakkosena?

Ritva: – Ookko nää ihan öökön pöllö – rattaat tietysti!

* Armi tulee pyhäkoulusta. – Opettaja kertoi naisesta, joka oli kova reissaamaan.

Äiti: – Ohoh, kenestä hän mahtoi puhua? Muistatko nimen?

Armi: – Muistan! Maria Matkaleena!

Palstan kirjoittaja on oululainen tietokirjailija