Mediasta tutun ihmisen kuolema surettaa, eikä siinä ole mitään hävettävää

Lyhyen ajan sisällä suomalaisia ovat hätkäyttäneet kahden julkisuuden henkilön, Maria Jungnerin ja Olga Ketosen, yllättävät kuolemat. TV1:n kuuluttajan Maria Jungnerin poismenosta uutisoitiin eilen sunnuntaina ja radiojuontaja Olga Ketosen kuolema ravisutti laajaa joukkoa helmikuun alussa.

Niin Jungner kuin Ketonen olivat luonnollisesti monille tuttuja vain medioiden kautta, mutta rakastettuja hahmoja he silti olivat. 50-vuotias Jungner oli kuvallaan ja äänellään tuttu persoona televisionkatsojille ja 59-vuotiaana kuolleen Ketosen rempseä puhe muun muassa suositussa Puhelinlangat laulaa -ohjelmassa innosti kansalaisia avautumaan suorassa radiolähetyksessä.

Viime keväänä media kertoi nuoren Salkkari-tähden Jasmin Voutilaisen traagisesta kuolemasta, ja kohta sen jälkeen kulttuuriväen hiljensi kirjailija Miki Liukkosen poismeno.

Vaikka menetykset eivät ole henkilökohtaisia, saattaa odottamaton tieto kuolemasta aiheuttaa surua ja järkyttääkin.

Mieli ry:n puhelin- ja verkkokriisityön päällikkö Susanna Winter, puhuttavatko julkisuudesta tuttujen henkilöiden yllätykselliset kuolinuutiset MIELI kriisipuhelimessa?

– Julkkisten kuolemat eivät ole varsinaisia syitä yhteydenottoihin, mutta kuulin heti maanantaiaamuna, että Maria Jungnerin kuolemantapaus oli mainittu yksittäisessä Kriisipuhelimen keskustelussa. Pidetyn henkilön menetys voi olla asia, joka lisää ihmisen pahoinvointia ja saa pohtimaan elämän isoja, vaikeita kysymyksiä.

– Minusta on ymmärrettävää, että radiota paljon kuunteleva reagoi surulla, kun omaan arkeen kuulunut tuttu ääni vaikenee. Surun tunteet kertovat empaattisuudesta ja siitä, että julkisuuden henkilöistä voi tulla meille läheisiä, tuttuja ”naapurihahmoja”, joiden olemassaoloon olemme tottuneet. Tällaisessa kiintymyksessä ei ole mitään kummallista.

– On ehkä hyvä huomioida, että meitä suomalaisia ja kansalaisia muuallakin ovat pysäyttäneet viime aikoina useat murheelliset asiat, kuten sodat lähellä ja kauempana. Nämä kaikki tapahtumat saattavat kuormittaa mieltämme, ja silloin etäisemmänkin ihmisen menetys voi synnyttää surunkokemuksia. Tuntemuksiemme pohjalla on arvaamaton maailma sattumuksineen. Kyllähän me haluaisimme ja sitä kaipaamme, että voisimme enemmän ennustaa, mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan.

–  Mietin, voisivatko nämä medioiden uutisoimat kuolemantapaukset olla meille muistutuksia yhteydenpidon tärkeydestä omiin läheisiimme ja ystäviimme. Kun yhteys syntyy vaikkapa pitkän hiljaiselon jälkeen, on se iso jaksamisen voimavara niin kontaktin ottajalle kuin henkilölle, jota tavoittelemme.

– On hyvä muistaa, että me ihmiset olemme sosiaalisia eläimiä.  Me tarvitsemme toisiamme.

Susanna Winter. Kuva: Pia Inberg

Kirkkohallituksen sielunhoidon asiantuntija Petri Patronen, haluavatko ihmiset keskustella Kirkon keskusteluavussa julkisuuden henkilöiden kuolemista?

– Soittojen ensisijaisia syitä nämä uutiset tuskin ovat, koska soittojen taustalla on usein pitkäaikaisia kriisejä ja henkilökohtaista pahaa oloa, mutta osaltaan ne saattavat lisätä ihmisen jo aiemmin herännyttä huolta ja pelkoa omasta terveydestä. Voisiko minullekin tapahtua jotain noin arvaamatonta?

– Ei ole liian pientä tai suurta syytä soittaa auttavaan puhelimeen. Kaikista tunteistaan saa luottamuksella puhua puhelinpäivystäjiemme kanssa.

Kyllähän me haluaisimme ja sitä kaipaamme, että voisimme enemmän ennustaa, mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan. Susanna Winter