Minidiakoni pääsi kertomaan Walk in -terapian kokemuksista Oulussa

Tampereella pidettyjen kasvatuksen ja diakonian päivien teemana oli ulkopuolisuuden ehkäisy. Ohessa Minidiakonin ajatuksia ja tunnelmia päivien ohjelmasta.

Oululainen diakoni Pirita Satomaa käyttää apuna työstään viestimisessä miniversiota itsestään, eli Barbie-nukkea nimeltä Minidiakoni. Minidiakonin arkea voi seurata Instagramissa tilillä @piritadiakoni.

Oulusta suunnattiin kohti Tamperetta junalla. Juna oli myöhässä, joten asemalla ehti hieman poseeratakin. Odotin päiviltä kohtaamisia, ideoita ja oivalluksia ajankohtaisista aiheista.

Ensimmäinen päivä Tampere-talossa. Oli jännittävää olla yhtenä 1800 osallistujasta. Arkkipiispa Tapio Luoma muistutti keskustelussa, että Jumalan työtä tehdään ihmisarvoa kunnioittaen. Hämeenlinnan rikosseuraamuskeskuksen johtaja, psykologi Kaisa Tammi muistutti naisvankeja käsitelleessä puheenvuorossaan, että satutettu ihminen satuttaa, jos ei ole saanut eheytyä välissä. Jokainen tapaaminen on merkityksellinen, joten ohjeeksi hän antoi: Älä oleta! Keho muistaa paljon ja on muitakin tapoja työstää kokemuksia kuin sanat. Monelle häpeä on este saada apua.

Psykologi, traumaterapeutti Tuomas Hakamäen puheenvuoron otsikko oli Kuka ottaisi nuoresta kopin? Terveisiä siitä maailmasta, jossa nuorilla menee todella huonosti. Hakamäen mukaan tuloksellinen työ tehdään nuorten arjessa. Kanssakulkeminen, hyväksyvä katse ja kohtaaminen ovat tärkeitä. Ne eivät ole tähtitiedettä, vaan onnistuvat kaikilta, jos on tahtoa. Nuorille pitää kertoa, että ”tämä ovi ei mene kiinni”. On ok olla huono päivä ja silti jatketaan yhdessä.

Päivä päättyi iltakävelyyn sekä Valojen ja varjojen iltamessuun Tampereen tuomiokirkossa. Musiikki, vaihtuvat valovärit, Tuomiokirkon puhuttelevat freskot ja yhteen ääneen lausutut rukoukset olivat koskettavia. Ensimmäinen päivä oli hyvä päättää siihen.

Iltapäivällä olin kuuntelemassa keskustelua otsikolla Onko työmme riittävän radikaalia? Pohdinnassa olivat kysymykset Etsinkö turvaverkkojen alta? Taistelenko eriarvoisuutta vastaan? Toteutuuko lähimmäisenrakkauden ainutlaatuisuus työssäni? Radikaalia työmme on silloin, kun rakastamme heitä, joita ihmisten enemmistö ei edes haluaisi autettavan. Muistivihkoon tiivistin keskustelun annin.

Tampere-talon näyttelyalueella oli esillä ”Ihmeitä neljän sentin korkeudelta” -valokuvanäyttely. Tapasin siellä toisen minityypin, jonka menoa voi seurata osoitteesta @godlittlewonders. Tämän legohahmon takana on diakoni-nuorisotyönohjaaja Mika Leppäaho.

Päivien jännittävin hetki oli, kun pääsin lavalle Ansku Saukkomaan ja Pirita Satomaan kanssa kertomaan Walk in -terapian organisoimisesta ja keskusteluissa käyneiden nuorten palautteista Oulussa. Oli hienoa todeta, että terapiaa on tarjolla jo neljässä paikassa: keskustassa, Haukiputaalla, Kaakkurissa ja Linnanmaalla. Mikä parasta, juuri edellisenä päivänä oli täyttynyt 500 käynnin raja.

Palautteiden mukaan 82 % nuorista kertoi tilanteensa helpottuneen keskustelusta. Eniten keskusteluissa ovat nousseet esiin jaksaminen ja terveys, ihmissuhteet, tulevaisuuden suunta ja yksinäisyys. Ulkopuolisuuden ehkäisy on työn ytimessä niin diakoniassa kuin Walk in -terapiassa, ja sain työhön päiviltä paljon ammennettavaa.

  • Jos haluat tietää enemmän, katso alta tallenne esityksestä. Oulun osuus alkaa 34 minuutin ja 30 sekunnin kohdalta.

Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää