Minun kirkkoni: Etsikkoajan päätös

Tuukka Rantasella oli jo pikkupoikana houkutus ryhtyä papiksi. Vanhemmat olivat aktiivisia kristittyjä, ja äiti piti pyhäkoulua. Vuosien kuluessa papin urasta tuli kuitenkin kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

Teini-ikäisenä Rantanen etääntyi uskonnosta, mutta parikymppisenä hän tunsi Jumalan kutsuvan. Tästä alkoi liki vuosikymmenen etsikkoaika. Nuori Tuukka luki hengellistä kirjallisuutta ja kävi Herättäjäjuhlilla.

Rantanen oli muuttanut asumaan Helsinkiin, missä ortodoksinen kirkko oli läsnä. Lähellä olivat Uspenskin katedraali ja profeetta Elian kirkko Hietaniemen hautausmaalla. Kirkon 2000-vuotinen historia ja ikonit vetivät vahvasti puoleensa.

Athos-vuoren ikonien näyttely Helsingissä vuonna 2006 puhutteli.

– Kohtaaminen Kristuksen ikonin äärellä oli pysäyttävä. Se sai ottamaan selvää syvemmin ortodoksisesta uskosta. Pääsiäisyön palveluksen jälkeen vuonna 2007 oli selvää, että olin löytänyt hengellisen kotini.

Tamperelainen oululaistuu

Kun oma vakaumus oli löytynyt, Tuukka Rantanen lähti suorittamaan teologian maisterin opintoja Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Perheelliseltä mieheltä tämä vaati sinnittelyä ja työntekoa opintojen sivussa, mutta opiskelu vietiin loppuun kunnialla.

– En erityisesti suunnitellut ryhtyväni papiksi, mutta ajattelin, että jos Jumala sille tielle johdattaa, olen valmis sitä kulkemaan.

Joensuussa piispa Arseni kysyi Rantaselta, kiinnostaisiko häntä papin paikka, kun sellainen tulee avoimeksi. Vastaus oli myönteinen ja vuonna 2014 työ Oulussa alkoi.

Lähin kosketukseni Ouluun syntyperäisenä tamperelaisena oli Kärppien voitto Tapparasta 1980-luvun alun finaalissa.

– Sitä ennen lähin kosketukseni Ouluun syntyperäisenä tamperelaisena oli Kärppien voitto Tapparasta 1980-luvun alun finaalissa. Huvittavaa on, että sama tapahtui kahdesti peräkkäin muutettuani Ouluun.

Vaikka jääkiekossa kyyti oli kylmää, vastaanotto Oulussa oli muutoin lämmin. Rantanen tunsi olevansa oikeassa paikassa.

Laaja seurakunta vaatii omistautumista

Seurakunnassa isä Tuukka tekee työtä laidasta laitaan. Jumalanpalvelusten lisäksi työtä on niin lasten kuin vanhusten parissa.

– Viimeksi viime viikolla leikin vesisotaa lasten kanssa, Rantanen mainitsee.

Parasta hänen mielestään työssä ovatkin kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa sekä jumalanpalvelukset.

– Jumalanpalveluksissa koen, että sielu lepää.

Jumalanpalveluksissa koen, että sielu lepää.

Pohjois-Suomen ortodoksinen seurakunta kattaa koko Pohjois-Suomen. Saman päivän aikana tekemistä voi olla sekä Oulussa että Torniossa. Pisimmillään työpäivä leireillä saattaa venyä koko päivän mittaiseksi.

– Ainoa huono puoli työssä on työmäärän paljous ja se, että tekijöitä on vähän.

Tuukka Rantasen mielestä pappi ei voi täysin eritellä työ- ja vapaa-aikaa. Pappeus on aina läsnä.

– Pappeus ei ole elämäntapa, vaan se on elämä, hän kiteyttää.

• Uskonnonvapauslaki tuli voimaan Suomessa 100 vuotta sitten. Juhlavuoden kunniaksi esittelemme Minun kirkkoni -sarjassa henkilöitä eri kirkkokunnista ja uskonnollisista yhteisöistä.