Kerhomummut ja -pappa tietävät: vapaaehtoistyö palkitsee tekijänsä
Seurakunnat, yhdistykset ja koulut etsivät mummuja ja pappoja lasten seuraksi. Hilkka Mäkelä-Kesti, Jaana Hulkkonen sekä Reino Ronkainen viihtyvät hyvin Muhoksen seurakunnan perhekerhossa.
Se työ, mitä me täällä kerhossa teemme, koostuu lopulta pienistä asioista. Mutta se, mitä tästä saamme, on iso kiitollisuuden tunne sydämessä. Näin muhoslainen Hilkka Mäkelä-Kesti kuvaa kerhomummun roolia seurakunnan perhekerhossa.
– Mummuilu on hyödyksi olemista: olemme apukäsiä aamupalalla, leikeissä ja askarteluissa, lisää Jaana Hulkkonen, joka toimii Mäkelä-Kestin tavoin vapaaehtoisena Muhoksen Ankkurin perhekerhossa.
Hulkkonen on tyytyväinen mummuilija. Jäädessään eläkkeelle muutama vuosi sitten hän mietti keinoja, joilla voisi olla iloksi ja hyödyksi muille.
Perhekerholaisilla ei ole Muhoksella vain kahta kerhomummua. Heillä on myös kerhopappa Reino Ronkainen.
Ronkainen on hoitanut seurakunnassa monenlaisia vapaaehtoistehtäviä – kuten grillimestarin pestiä – ja niiden parista lastenohjaaja Soile Lehtola nappasi hänet pappahahmoksi lapsille.
Lehtola houkutteli myös Mäkelä-Kestiä ja Hulkkosta mukaan. Aluksi pyyntö herätti epäröintiä: onko meistä sellaiseen?
Lehtolan kannustuksella uusi harrastus alkoi, eikä päätös ole kaduttanut. Kun lapsi kiipeää kerhon päätyttyä syliin hyvästelemään, palaute iloksi ja hyödyksi olemisesta tulee kauniilla tavalla.
Innostusta vastuunkantoon antaa sekin, kun Muhoksen kylänraitilla vastaan tuleva tuttu kerholapsi huudahtaa vapaaehtoiselle iloisena: ”Mummu!”
Hilkka Mäkelä-Kesti sai kerhon päätyttyä yhden pikkuisen syliinsä.
Omaakin aikaa jää
Kerhomummut ja -pappa kokevat, ettei vapaaehtoistoiminta rasita liikaa, vaikka he pyrkivät olemaan paikalla jokaisella kerralla.
– Jos jollakin viikolla tulee este, puhelu Soilelle riittää. Joustavuutta löytyy, Hulkkonen kertoo.
– Eläkeläiselle jää omaa aikaa, vaikka yksi aamupäivä onkin varattu, Mäkelä-Kesti toteaa.
– Soile ja seurakunnan emännät tekevät kerhovalmistelut niin pitkälle, että me voimme oikeastaan vain liittyä heidän joukkoonsa ja tarjota apua muun muassa aamupalalla.
Kerhomummut ja -pappa pitävät vapaaehtoistyön yhtenä tärkeänä antina uusia tuttavuuksia.
– Täällä mekin olemme Hilkan kanssa ystävystyneet, Hulkkonen kertoo.
Reino Ronkainen toivoo, etteivät muhoslaiset miehet nosta osallistumisen esteeksi liian korkeaa kynnystä.
– Näissä hommissa pärjää tavallisen ihmisen taidoilla, kaikki kolme sanovat kokemuksen äänellä.
Ikäihmisille on kysyntää
Vapaaehtoistoiminnan asiantuntija Satu Puolitaival Kansalaisareenasta kertoo mummu- ja pappatoiminnan olevan suosittua.
Hänen mukaansa ikäihmisille on kysyntää seurakunnan kerhoissa, mutta vapaaehtoistyö.fi-sivustolla heitä etsitään myös leireille, muskareihin, kouluihin ja lapsiperhekoteihin.
– Mummuja ja pappoja kaipaavat toimintaansa mukaan monet eri organisaatiot. Mummuilu on laajalle levinnyttä toimintaa, Puolitaival osaa kertoa.
Näissä hommissa pärjää tavallisen ihmisen taidoilla.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.