Nuoriso vieraantuu uskonnosta, mutta haluaa elää eettisesti
Varsin yleinen käsitys on, että nuoret ikäluokat voivat Suomessa pahoin, ja heidän näköalansa tulevaisuuteen ovat hyvinkin synkkiä. Näitä väitteitä kumoaa faktapohjalta uusin nuorisobarometri, johon haastateltiin puhelimella tai verkossa yli 1800 nuorta.

Valtion nuorisoneuvoston ja Nuorisotutkimusseuran kokoama nuorisobarometri on vuodesta 1994 lähtien toteutettu 15–29-vuotiaiden, Suomessa asuvien nuorten arvoja, asenteita ja näkemyksiä luotaava tutkimussarja.
Sen aiheeksi valittiin nyt ensimmäistä kertaa hengellisyys ja katsomukset. Maailman- ja elämänkatsomuksilla viitataan käsityksiin siitä, millainen maailma on ja miten siitä voi saada luotettavaa tietoa.
Katsomukset kertovat myös siitä, millainen elämä on arvokasta ja millä tavalla yksilön tulisi toimia.
– Katsomukset kertovat myös siitä, millainen elämä on arvokasta ja millä tavalla yksilön tulisi toimia, taustoittaa nuorisobarometrin toimittanut dosentti Tomi Kiilakoski Nuorisotutkimusseurasta.
Hänen mukaansa uusi barometri tarjoaa kiinnostavia välähdyksiä siitä, miten nuoret näitä kysymyksiä ratkovat.
– Se auttaa myös vastaamaan siihen, miltä nuorten maailma näyttää tilanteessa, jossa uskonto ei enää ole yksilön elämää säätelevä mittatikku.
Uskonnollisuuden merkitys on vähentynyt
Länsimaisia yhteiskuntia on leimannut kasvava maallistuminen. Se näkyy paitsi yhteiskunnan toiminnassa, myös ihmisten arjessa, heidän käyttäytymisessään ja uskomuksissaan.
Yhä enemmän käydäänkin keskustelua siitä, onko kristinuskolla ja muilla uskonnoilla enää lainkaan sijaa julkisessa elämässä. Tilanne luonnollisesti koskee myös nuorten kannalta keskeistä toimintaympäristöä, koulua.
Nuorisobarometrin vastaajista valtaosa suhtautui varsin liberaalisti siihen, että koulun tiloissa ihmisillä olisi esillä esimerkiksi pieniä uskonnollisia symboleita.
– Pään peittävien huivien osaltakaan ei nähty ongelmia. Yli 70 prosenttia vastaajista sallisi myös opettajien käyttävän niitä. Sekä uskonnottomat että uskonnolliset nuoret ajattelevat uskonnon näkymisestä kouluissa varsin samankaltaisesti, Kiilakoski sanoo.
Tämän päivän nuoret ovat aikaisempaa yksilöllisempiä.
Hän arvioi, että uskonnon merkityksen hapertuminen ei johdakaan haluun sulkea uskontoa pois julkisesta tilasta.
– Pikemminkin siihen suhtaudutaan yhtenä tapana osoittaa yksilöllisyyttään. Tämän päivän nuoret ovat aikaisempaa yksilöllisempiä.
Toisten puolesta toimiminen antaa elämään merkityksellisyyttä
Vastauksista ilmeni, että valtaosalla nuorista kiinnittyminen suomalaiseen yhteiskuntaan on hyvällä tasolla.
– Tämä on rohkaisevaa, kun mietitään, millaista maailmanaikaa nyt elämme. Nuoret ovat myös pari vuotta sitten pandemian aikana kokeneet elämässään voimakkaita rajoituksia, Kiilakoski muistuttaa.
Barometrissä kysyttiin myös sitä, mitkä asiat antavat nuorten elämään eniten merkitystä.
Luetelluista kymmenestä asiasta heille vähiten tärkeitä olivat uskonto ja seurakunta tai muu hengellinen yhteisö.
– Tämäkin tulos kertoo uskonnon vähenevästä roolista nuorten maailmassa. Uskonnottomuus ei kuitenkaan tarkoita merkityskatoa, vaan erilaisten yhteisöllisten seikkojen korostumista.
Uskonnottomuus ei kuitenkaan tarkoita merkityskatoa, vaan erilaisten yhteisöllisten seikkojen korostumista.
Kiilakosken mukaan esille nousivat erityisesti sosiaaliset suhteet ja oikeudenmukaisen elämän tärkeys.
Kaksi kolmannesta nuorista oli sitä mieltä, että elämän merkitys syntyy tulevista sukupolvista ja elämän edellytysten säilyttämisestä heille.
– Suunnilleen vastaava osuus näki tärkeäksi sen, että auttaa niitä, joilla menee huonoimmin.
Myös läheiset ihmissuhteet ovat pitkään olleet nuorille keskeisiä.
Kodin ja perheen tärkeyttä nuorille on kysytty nuorisobarometrissa aiemmin vuonna 2019. Tuolloin selkeä enemmistö vastaajista piti kotia ja perhettä keskeisinä.
Uudessa barometrissa kotia ja perhettä hyvin tärkeänä pitävien osuus on kasvanut 10 prosenttiyksikköä vuoteen 2019 verrattuna.
– Nyt yli 90 prosenttia sekä puhelimitse että verkossa vastanneista piti tärkeinä kotia ja perhettä, rauhaa ja tasa-arvoa. Voi ajatella, että korona-aika vielä entisestään korosti perhesuhteiden merkitystä.
Uskonnottomuus ei johda toivottomuuteen
Perheellä on perinteisesti keskeinen merkitys myös uskonnollisuuden periytymiseen. Tämä näkyi nuorisobarometrin tuloksissakin.
Mitä uskonnollisempi oma perhe nuoren arvion mukaan on, sitä uskonnollisempia nuoret ovat.
– Yhteys ei ole kuitenkaan suoraviivainen, sillä erittäin uskonnollisissa perheissä kasvaneista nuorista osa on itse uskonnottomia.
Tomi Kiilakoski arvelee, että evankelisluterilaisen kirkon suurin huolenaihe ei ole se, että nuorten hengellinen elämä siirtyisi kristinuskosta uushenkisyyteen tai jonnekin muualle.
Keskeisin haaste lienee se, että uskonto ei tätä joukkoa oikein kiinnosta, eikä se ole arjessakaan läsnä.
– Keskeisin haaste lienee se, että uskonto ei tätä joukkoa oikein kiinnosta, eikä se ole arjessakaan läsnä. Nuorten näkökulmasta on mahdollista elää hyvää elämää ilman hengellisyyttä. Tällainen elämäntapa ei myöskään johda nihilismiin tai toivottomuuteen.
Kiilakosken mukaan nuoriso viitoittaa tietä kohti moniäänistä ja monikulttuurista yhteiskuntaa. Siellä erilaiset katsomukset elävät keskenään rinta rinnan.
– Iso kysymys on, miten nuorta ikäluokkaa kannustetaan elämään uudenlaisessa ympäristössä. Nostan tässä katsomusdialogin tärkeään asemaan.
Uskonnottomuudesta tuli uusi normaali
Kirkon tutkimus- ja koulutus -yksikön johtaja Hanna Salomäki on kirjoittanut uuteen nuorisobarometriin yhdessä tutkija Kimmo Ketolan kanssa artikkelin nuorten suhteesta maallistuvaan yhteiskuntaan.
Tutkijat luokittelivat ihmiset uskontosuhteen osalta kolmeen havaittuun erilaiseen katsomustyyppiin.
– Useat tutkimukset osoittavat, että uskonnollisten ja uskonnottomien välistä löytyy hyvin laaja joukko välimuotoja. Olemme nimenneet heidät sumearajaisiksi, Salomäki toteaa.
Kyseistä ryhmää leimaa hybridimuotoinen uskonnollisuus. Samassa ihmisessä saattaa esiintyä monenlaista hengellistä virtausta, joskus ristiriitaisiakin.
– Joku voi ajatella olevansa uskonnoton. Silti hän kertoo uskovansa Jumalaan ja toisinaan myös rukoilevansa.
Joku voi ajatella olevansa uskonnoton. Silti hän kertoo uskovansa Jumalaan ja toisinaan myös rukoilevansa.
Uskonnon roolia yhteiskunnassa kuvaa se, missä määrin eri katsomusryhmiin kuuluvat henkilöt kokevat olevansa enemmistön tai vähemmistön edustajia.
Salomäen mukaan jo aikaisemmissa nuorisobarometreissa uskonnollinen vakaumus on mielletty vähemmistökokemukseksi. Sama suuntaus jatkuu edelleen.
– Vaikka Suomessa ollaan suurelta osin luterilaisen kirkon jäseniä ja moni nuori käy rippikoulun, niin uskonnollisten vastaajien ryhmään kuuluvista yli puolet koki olevansa vähemmistöä.
Kansankirkon jäsenkin voi siis mieltää itsensä nykyisin vähemmistöasemaan.
– Tämä korostaa tapahtunutta kulttuurista muutosta suomalaisten suhteessa uskontoon. Uskonnottomuus on meillä muodostunut uudeksi normaaliksi.
Kouluissa hyväksytään moninaisuus
Hanna Salomäki toteaa, että kouluissa esiintyvä uskonnollinen moninaisuus ei jää vain siihen, että omaa uskontoa voi tuoda esille uskonnollisen symbolein tai päätä peittävällä huivilla.
Nuoret kaipaavat myös sitä, että koulussa on mahdollista pohtia ja ilmaista vapaasti omaa vakaumustaan.
– Erilaiset katsomukset näyttäytyvät heille luontevana osana koulun arkea. Vain harvat nuorisobarometrin vastaajat ajattelivat, että uskonnon ei tulisi näkyä lainkaan koulussa.
Vain harvat nuorisobarometrin vastaajat ajattelivat, että uskonnon ei tulisi näkyä lainkaan koulussa.
Koulussa esiintyvä katsomuksellinen moninaisuus ei olekaan nuorille mikään uusi juttu.
– Moninaisuushan on jo valmiiksi läsnä heidän elämänpiirissään esimerkiksi kulttuurin, median ja sosiaalisen median kautta. Lähtökohtaisesti nuorten maailma on jo oikeastaan lähes joka puolella maata monikulttuurinenkin.
Salomäen mukaan on siirrytty vaiheeseen, jossa uskonto ei enää ole sellainen asia, johon ei saa leimautua, eikä asiasta oikein puhuakaan ääneen.
– Tällainen kehitys voi tuoda suomalaisille aivan uudenlaista uskontokulmaa. Ehkä uskonto onkin vähän arkipäiväisempi asia, mitä on aikaisemmin ajateltu.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.