"On virkistävää tehdä työtä kesällä vähän eri syklissä"

Oi katso, mikä aamu; yön varjot katoaa ja linnut pienimmätkin ylistää Jumalaa. Niin täydellinen nytkin on Herran luomistyö. Oi katso, mikä aamu, kun väistyy pitkä yö.

Tähän lauluun on helppo yhtyä kesäaamuna töihin lähtiessä. Olo on virkeä ja levollinen. Joskus jopa niin virkeä, että laulelen työmatkoilla.

Työn luonne kesällä on vähän erilainen kuin talvikautena. Toki asiakastyö ei muutu kesällä: huolet, murheet ja elämänkoettelemukset eivät katso vuodenaikaa. Mutta kesällä meillä ei ole säännöllisiä kerhoja, kokouksia ja vastaavaa. On virkistävää tehdä tätä työtä eri syklillä. Pystyn vaikuttamaan joustavasti työpäiväni rakenteeseen, vaikka päivät eivät monestikaan mene niin kuin olen kalenteroinut. 

Yhteiset tauot työpaikalla ovat tärkeitä hetkiä

Haukiputaalaisille meri ja Kiiminkijoki ovat tärkeä osa elämää ja seurakuntalaisilta on tullut pyyntöjä luontokirkoista. Tänään työpäivääni kuuluu meillä ensimmäistä kertaa järjestettävä venekirkko illalla Iso-Miehikkään saaressa.  

Ennen kuin päästään iltaan, minulla on asiakastapaaminen toimistolla ja kotikäynti vanhuksen luona. 

Lounasaikaan kahvihuoneessa ollaan hersyvän naurun ja kahvikoneen äänimaisemissa. Yhteiset lounastauot työpaikalla ovat tärkeitä hetkiä. Sitä oikein huomaa, kuinka uudella energialla lähtee taas työn touhuun.  

Monesti työpäivän aikana tulee mieleen virren 525 sanat: Yhtä pyydän vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain. Näytä yhden päivän matka, askel jonka tänään sain. Keiden kanssa mihin suuntaa polku tänään avautuu? Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu?

Vaihdetaan kuulumiset ja istahdetaan kahvittelemaan. Kahvikin maistuu paremmalle yhdessä kuin yksin, tuumaa vanhus kahvipöydässä.

Auto on lämmennyt melkoisesti auringossa, mutta koetan kestää. Meidän kesässä on niin vähän näitä päiviä, jolloin tarvitsee hikeä pyyhkäistä otsalta pelkästään istuessa. Puhallin pelastaa tilanteen nopeasti. 

Menen jo tutuksi tulleen vanhuksen luo tervehdyskäynnille. On mukava huomata, että on minua odotettu. Vaihdetaan kuulumiset ja istahdetaan kahvittelemaan. Kahvikin maistuu paremmalle yhdessä kuin yksin, tuumaa vanhus kahvipöydässä. 

Vanhusten yksinäisyydellä on monet kasvot. Yksinäisyyteen liittyy usein jokin muutos, kuten puolison kuolema, oma sairaus tai muu vastaava. Kotikäynnit ovat arvokas tapa tarjota tukea ja välittämistä. Jos töitä pitäisi priorisoida, näitä kohtaamisia en jättäisi mistään hinnasta pois. Koen kotikäynnit niin merkityksellisiksi ja arvokkaiksi. 

Sää saneli: makkarat jäivät venekirkossa paistamatta

Käväisen kaupassa ostamassa makkarat ja muut tarjottavat illaksi ja ajelen takaisin työpaikalle. Tässä välissä on hyvä hetki valmistella iltahartaus muistisairaiden leirille lomakoti Onnelaan huomiselle. Ehdin myös valmistella sunnuntain jumalanpalvelukseen esirukousta.

Työkaveri soittaa, että metsäpalovarotus on tullut voimaan kello 15, joten saareen ei voi tehdä makkaranpaistonuotiota. Vähän harmittaa. Mutta laitetaan makkarat pakastimeen ja tarjotaan seuraavassa luontokirkossa. 

Saareen matkataan veneellä tarjottavat mukana. Ihanasti kahvikin tuoksahtelee matkalla. Mutta sitten huomataan, ettei se kovin ihanaa olekaan: kahvi on vuotanut pullosta veneen pohjalle. Onneksi vain yksi pulloista on rikki, tarjottavaksikin jää kahvia. 

Sää suosii saaressa ja saamme nauttia ilta-auringon lämmöstä ja luonnon kauneudesta. Kirkkoherra Jaakko Tuisku muistuttaa hartaudessa siitä, että kun vene lähtee laiturista, ollaan korkeampien voimien varassa. Kun ote laiturista irtoaa, ihmisen täydellinen kontrolli loppuu. Asioita ei voi ottaa itsestäänselvyytenä eikä ylimielisesti. Meri opettaa, että elämään on suhtauduttava kiitollisuudella ja nöyryydellä. 

Pyydämme Jumalalta hyvää myötätuulta kesän veneilyihin. Saamme jäädä hänen armoonsa. Jumala, sydämeni on levollinen, mieleni on tyyni (Ps.108). Näin on hyvä.