Piispat erimielisiä SLEYn ja Kansanlähetyksen asemasta kirkon lähetysjärjestöinä

Piispainkokous pitää Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (SLEY) ja Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen (SEKL) hallituksilta saamiaan selvityksiä sopimusrikkomuksen korjaavista toimenpiteistä osittain puutteellisina tavalla, joka vakavasti vaarantaa järjestöjen aseman kirkon sopimusjärjestöinä.

Koska järjestöt kuitenkin ilmoittivat sitoutuvansa useimpiin edellytetyistä korjaustoimenpiteistä, piispainkokous ei esitä kirkolliskokoukselle, että sopijajärjestöt menettäisivät asemansa kirkon lähetysjärjestöinä. Piispainkokous käsitteli selvityksiä kokouksessaan 3.–4.9.2024 Ahvenanmaalla. Ratkaisuun päädyttiin äänestyksen jälkeen.

Piispainkokouksen pitkässä ja perusteellisessa keskustelussa esittelijä muokkasi esitystään. Piispa Mari Leppänen teki esittelijän esitykseen vastaehdotuksen. Hän esitti, että piispainkokous toteaisi, etteivät Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ole korjanneet toimintaansa määräaikaan mennessä ja esittäisi kirkolliskokoukselle, että Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys menettävät asemansa kirkon virallisina lähetysjärjestöinä.

Esittelijän esitys voitti äänin 7–3. Piispa Mari Leppänen, arkkipiispa Tapio Luoma ja piispa Mari Parkkinen jättivät päätökseen eriävän mielipiteen.

Uudesta rikkomuksesta seuraa sopimuksen purkaminen

Piispainkokous totesi, että mikäli Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys tai Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys jatkossa toimivat lähetyksen perussopimuksen ja peruslinjauksen vastaisesti, piispainkokous käynnistää välittömästi sopimuksen purkamismenettelyn.

Piispainkokous totesi myös, että sopimusjärjestöillä on suomalaisina työnantajina vastuu kaikista työntekijöistään ja heidän toiminnastaan sekä Suomessa että niin sanotuista lähetetyistä työntekijöistä ulkomailla. Piispainkokous pitää siksi Suomen Evankelisluterilaista Kansanlähetystä ja Suomen Luterilaista Evankeliumiyhdistystä aina vastuullisina työntekijöidensä mahdollisista papiksi vihkimisistä myös ulkomailla.

Rikkomukset kietoutuvat virkakäsitykseen

Piispainkokous totesi tammikuun kokouksessaan, että SLEY ja SEKL ovat rikkoneet lähetystyön järjestämisestä tehdyn perussopimuksen toimintaperiaatetta, jonka mukaan sopimusjärjestöt eivät saa aiheuttaa toiminnallaan haittaa yhteistyössä. Niiden todettiin lisäksi rikkoneen sitoumusta tiedottaa piispainkokoukselle suunnitellessaan omaa toimintaansa koskevia uusia merkittäviä avauksia yhteistyökumppaneiden kanssa.

Hakemalla vihkimyksen Inkerin kirkosta, jossa vain miehet voivat toimia pappeina, järjestöjen työntekijät ovat voineet välttää osallistumasta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvihkimykseen, jossa samaan aikaan vihitään naispuolisia pappeja.

Piispainkokous pyysi tammikuun kokouksessaan SLEYn ja SEKL:n hallituksilta pysyväisluonteisia päätöksiä sopimusrikkomuksen korjaavista toimenpiteistä toukokuun loppuun mennessä. Selvitykset saatiin määräajassa, ja nyt piispainkokouksen tuli ratkaista, pitääkö se korjaustoimia riittävinä vai esittääkö se kirkolliskokoukselle, että sopijajärjestö menettää asemansa kirkon lähetysjärjestönä, mihin perussopimus antaa sille mahdollisuuden.

Vaikka rikkomukset kietoutuvat niin kutsuttuun virkakäsitykseen, piispainkokouksen järjestöille lähettämissä kirjeissä ei pyydetty eikä edellytetty korjaavana toimenpiteenä järjestöjen luopuvan virkakäsityksestään. Lähetyksen peruslinjaus, Yhteinen todistus -asiakirja, sallii erilaisia virkakäsityksiä, kunhan yhteistoiminnassa seurakuntien kanssa noudatetaan piispainkokouksen vuoden 2006 selonteon periaatteita.

Piispainkokous totesi, että Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen hallituksen ja Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen vastaukset tuovat esiin järjestöjen virkakäsityksen ja niiden lähetysjärjestö-herätysliike-kaksoisroolin tuomat jännitteet.

Järjestöt näyttävät piispainkokouksen mielestä tulleen oman virkakäsityksensä kanssa niin pitkälle vastaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tavanomaisia pappisvihkimyskäytäntöjä yhteisvihkimyksineen kuin niiden oma virkakäsitys, itseymmärrys ja toimielimien päätökset antavat myöten.

Tapauksen käsittely on käynnistänyt piispainkokouksessa prosessin, jossa määritellään ulkomaisissa kumppanikirkoissa tapahtuvien pappisvihkimysten hyväksyttävät kriteerit sekä tarkennetaan perussopimuksen ns. tiedotusvelvollisuutta.

Suositus: kolme prosenttia verotuloista lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan

Piispainkokous päätti myös suositella, että seurakunnat osoittavat vähintään kolme prosenttia seurakunnan verotuloista lähetystyöhön ja kansainväliseen auttamistyöhön kirkon lähetysjärjestöjen ja Kirkon ulkomaanavun kautta. Aiempi suositus on vuodelta 1982.

Vuoden 2023 tilastojen mukaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntataloudet suuntasivat verotuloistaan lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan lähes 22 miljoonaa euroa. Avustusosuus verotuloista vaihtelee seurakunnittain nollasta yli kolmeen prosenttiin.

Lähetystyön ja diakonian hoitaminen ja edistäminen kuuluvat seurakunnan kirkkolain mukaisiin tehtäviin.

Lisää tietoa lähetystyöstä ja kansainvälisestä diakoniasta: Kansainvälinen lähetystyö – yhdessä tekemistä – Evl.fi