Säilyvätkö paanukatot?

Puupaanukattoja on käytetty kirkkojen vesikatteena vuosisatojen ajan, ja ne ovat merkittävä osa Suomen rakennusperintöä ja kulttuuriympäristöä. 

Huolena on, että niin paanukatto-osaajia, laadukasta paanujen tekoon tarvittavaa puuta kuin perinteistä hautatervaakin alkaa olla vaikea saada. 

– Paanukattojen tulevaisuus on suuri kysymysmerkki, sanoo Kirkkohallituksen yliarkkitehti Edla Mäkelä .

Puupaanukattoja on kirkon kiinteistö- ja arvoesinerekisterin mukaan tällä hetkellä jäljellä noin 300. 

Missä kunnossa nämä kirkolliset paanukatot eli kirkkojen, kellotapulien ja muutamien siunauskappeleiden katot tällä hetkellä ovat? Tästä Kirkkohallituksessa ei ole kattavaa tietoa käytössä. 

– Kaikki seurakunnat eivät ole tallentaneet paanukattoja koskevia tietoja kirkon rakennustietokantaan. Tiedot ovat hajallaan tai niitä ei ole ehkä edes seurakunnalla itsellään.

Paanukaton ylläpitotaitoja ei opeteta missään

Mäkelää pitää huolestuttavana, että osaajat alkavat olla iäkkäitä eikä paanukattojen korjaamiseen ja ylläpitoon tarvittavia perinnerakentamisen taitoja tiettävästi opeteta yhdessäkään oppilaitoksessa Suomessa.

Pitäisikö kirkolla olla oma paanukatto-osaaja seurakuntien avuksi? 

– Voi kunpa olisikin, Mäkelä huokaa.

Tai voisiko osassa seurakuntia olla suntioita, jotka erikoistuisivat paanukatto-osaajiksi? 

– Mikä ettei. Kaikki ideat ovat tervetulleita, Mäkelä sanoo.

– Jos paikkakunnalla on osaamista tai perimätietoa paanumateriaalin hankinnasta, paanujen valmistuksesta tai tervanpoltosta, tiedot kannattaa kirjata ylös haastattelemalla näitä henkilöitä.

Kun kirkollisia paanukattoja on 300 ja kukin tarvitsee tervauksen viiden vuoden välein, se tarkoittaa 60 katon tervausta joka vuosi. Tässä on haastetta.

-Edla Mäkelä

Seurakuntia Mäkelä kannustaa tekemään paanukatoilleen hoitosuunnitelman ja myös noudattamaan sitä. 

Tervausvälejä pidentämällä ei kannata yrittää säästää. Kun tervausvälit ovat liian pitkät, paanujen pinta kärsii ja edessä voi olla isokin kattoremontti.

Paanukaton korjaushankkeen laajuus voi vaihdella suuresti. Vähimmillään katto kaipaa vain huoltotervauksen. Toisinaan tarvitaan vain yksittäisten haljenneiden paanujen vaihto tai osittainen paanujen vaihto. Suuritöisin ja kallein on kattoremontti, jossa pitää paanujen vaihdon lisäksi tehdä uusi aluslaudoitus ja aluskate. 

– Mutta miten hoitaa tervaaminen, jos osaajia ole? Ja jos kattoa ei tervata säännöllisesti, katon uusiminen käy vaikeaksi, jos paanuja enää osata valmistaa.

– Paanukattojen ylläpidossa seurakunnan täytyy ottaa haltuun iso kokonaisuus, Mäkelä tietää.

Tällä hetkellä Kirkkohallitus yrittää avittaa seurakuntia paanukattotietoutta jakavilla seminaareilla.

Ensimmäinen seminaari pidettiin viime vuonna, seuraava järjestetään syyskuussa Salossa. 

– Ajatuksena on kokoontua vuosittain paanukatto- ja tervaseminaariin saamaan kokemuksia ja hyviä työtapoja toinen tosiltamme.

Tynnyrillinen tervaa suojaa 200 neliötä kattoa

Uuden paanukaton tervaus on monivaiheinen: ensimmäinen kerros tervaa imeytetään paanuihin jo ennen kuin ne nostetaan katolle. Katolle kiinnitetyt paanut sivellään pinnaltaan useampaan kertaan.

Vanhan paanukaton etelä- ja länsilappeilla huoltotervaus tulisi tehdä ensimmäinen kerran 2–3 vuoden kuluttua katonteon jälkeen, sittemmin viiden vuoden välein. Pohjois- ja itälappeilla riittää huoltotervaus harvemmin.

Yksi tynnyrillinen eli noin 180 litraa tervaa riittää yleensä noin 200 neliön laajuisen paanukaton kertatervaukseen. 

Suurempia määriä hautatervaa valmistavia yrityksiä on Suomessa tiettävästi enää yksi, kun niitä 2000-luvun alussa oli vielä kolme. 

– Lukuisat kotiseutu- tai perinneyhdistykset eri puolilla maata polttavat yhden tervahaudan kesässä, mutta siitä saatava terva on määrältään vähäinen ja menee muun muassa puuveneiden omistajille. 

– Kun kirkollisia paanukattoja on 300 ja kukin tarvitsee tervauksen viiden vuoden välein, se tarkoittaa 60 katon tervausta joka vuosi. Tässä on haastetta, Edla Mäkelä tietää.

Vähissä ovat myös sekä paanukattojen korjauksia että tervauksia taitavat yritykset: Mäkelän mukaan niitä on Suomessa alle kymmenen.

Vain vanhasta puusta  syntyy hyviä paanuja

Paanujen teossa tarvitaan laadukasta sydänpuuvaltaista mäntyä. Tällaista puuta kasvaa vanhoissa, ravinteiltaan niukahkoissa metsissä. Nopeasti kasvanut rehevän kasvupaikan puu ei kelpaa paanunvalmistukseen. 

Hyvä paanumateriaaliksi sopiva mänty on vähintään 120-vuotiasta. Tällaiset metsät ovat käyneet Suomessa vähiin.

Hollolassa seurakunta valmistaa tervaa itse

Päijäthämäläisessä Hollolassa seurakunta yrittää ratkaista tervan saatavuuden ongelmat polttamalla tervaa itse. Tervahauta on palanut seurakunnan palkkaaman mestarin johdolla nyt parina kesänä.

Hollolassa on laskettu, että halkaisijaltaan yli kuusimetrisestä tervahaudasta saa kerralla parhaimmillaan 300 litraa tervaa, kunhan puut ovat mahdollisimman pihkaantuneita. 

Seurakunnan omista metsistä on kerätty tervanpolttoon soveltuvia keloja ja kantoja. Lisäksi tervanpolttoa ajatellen nuorten mäntyjen runkoja on kuorittu koloamisraudalla useana perättäisenä vuotena tyvestä latvaa kohti. Näin on saatu nopeutettua puun pihkaantumista.

Edla Mäkelä arvostaa kovasti Hollolan omatoimisuutta.

Seurakunnat tekevät jo nyt monenlaista yhteistyötä paikallisten yhdistysten kanssa. Mäkelän mielestä seurakunnat voisivat löytää niistä yhteistyökumppaneita myös paanukattojen säilyttämiseen.

– Hollolassa on koottu porukkaa eri kyyliltä talkoisiin. Seurakunta on tehnyt hienoa työtä yhdistäessään kylät talkoilemaan yhteiseksi hyväksi.

Mäkelän mukaan paanukattojen ylläpito voisi olla yhteisöllistä tekemistä muuallakin Suomessa.

Seurakunnille ohje paanukattojen vaalimiseen

Seurakunnat saivat joulukuussa 2023 ohjeen paanukatojen ylläpitoon.

Tekniikan tohtorin Antti Pihkalan laatimassa ohjeessa kerrotaan muun muassa katteen korjaustarpeen arvioinnista, puutavarahankinnasta, paanujen valmistuksesta, paanujen asennuksesta sekä katon tervauskäsittelystä. 

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito on lakimääräinen tehtävä, jota rahoitetaan kirkolle myönnetyllä valtionrahoituksella. Seurakuntataloudet voivat hakea korjaushankkeisiin avustusta Kirkkohallitukselta.