Soili Poijula: Onni on monen tekijän summa

Kun puhutaan positiivisesta ja negatiivisesta ajattelusta, voidaan puhua myös optimismista ja pessimismistä. Optimistit hyväksyvät asiat, joita eivät voi muuttaa ja keskittyvät asioihin, joihin voivat vaikuttaa. He uskovat aina parempaan.

Pessimistit taas näkevät kaikessa huonoja puolia ja olettavat, että asiat pahenevat. He suhtautuvat tulevaisuuteen epäilevästi.

– Yksinkertaistettuna voitaisiin sanoa, että optimistit selviytyvät ja pessimistit masentuvat, oululainen psykologi ja psykoterapeutti Soili Poijula toteaa.

Realistinen optimisti on tietoinen vaaroista, varautunut vastoinkäymisiin, kohtaa rohkeasti todellisuuden ja toimii selviytyäkseen. Realistinen pessimisti taas ei laske asioita sattuman varaan, vaan elää suunnitelmallisesti ja turvallisesti.

Onni ei ole kiinni vain itsestä

Nyky-yhteiskunta korostaa yksilökeskeisyyttä. Vallalla on mentaliteetti, jonka mukaan jokainen on oman onnensa seppä.

Onnellisuus ei kuitenkaan ole pelkästään ihmisestä kiinni. Toiset ihmiset ja erilaiset tapahtumat sekä sattumat vaikuttavat tapaamme ajatella ja toimia.

– Ihmisillä on tänä päivänä aika kovat vaatimukset ja odotukset siitä, että ollakseen arvokas tulee menestyä ja olla onnellinen. Mutta oikotietä onneen ja positiivisuuteen ei ole, Poijula sanoo.

Oikotietä onneen ja positiivisuuteen ei ole.

– Myönteiset tunteet syntyvät luonnostaan läheisten tuomasta turvasta ja tunteesta, että kuuluu johonkin.

Poijulan mukaan elämässä pärjäämiseen vaikuttaa se, miten jaksaa tavoitella unelmiaan ja päämääriään. Nopeat palkinnot eivät ole aina hyväksi tai edes mahdollisia.

Lapsesta saakka on hyvä oppia sietämään sitä, ettei palkintoja saakaan heti. Uuden oppiminen on aina pitkä prosessi. Selviytymiskeinoja ja tunteiden käsittelyä täytyy harjoitella.

Kokemus hallinnasta lisää mielen hyvinvointia

Positiivista mielenterveyttä voidaan mitata samalla tavalla kuin mielenterveyden häiriöitä. Arvioinnissa kysytään muun muassa, onko vastaaja tuntenut itsensä toiveikkaaksi tulevaisuuden suhteen, tuntenut läheisyyttä toisiin ihmisiin tai kokenut ajattelevansa selkeästi.

Kielteisten elämänkokemusten vaikutusten sijasta nykyisin tutkitaan yhä enemmän positiivisten asioiden kompensoivia vaikutuksia negatiivisiin tapahtumiin.

Positiivinen psykologia tutkii, mikä saa ihmiset ja yhteisöt voimaan hyvin ja kukoistamaan. Se tutkii elämän merkityksellisyyttä, myötätuntoa ja onnellisuutta.

Positiivinen psykologia tutkii, mikä saa ihmiset ja yhteisöt voimaan hyvin ja kukoistamaan.

Tieteenala on kehittänyt vaikeista tilanteista selviytymisen eli resilienssin vahvistamisen menetelmiä.

– Positiivisen psykologian isä, psykologian professori Martin Seligman tutki vuosien ajan epäonnistumisia ja avuttomuutta. Hän havaitsi, että ihmisten avuttomuus on synnynnäistä, mutta sen hallintaa pystyy opettelemaan erilaisten keinojen avulla, Poijula kertoo.

– Tämä auttaa pysymään mieleltään terveenä.

Positiivisia ajatuksia voi oppia

Jos yritämme olla ajattelematta kielteisiä ajatuksia, ne lisääntyvät ja vaikuttavat huomaamattamme.

– Jos ihminen oppii tunnistamaan negatiiviset ajatuksensa, hän voi oppia myös tunnistamaan niihin liittyvät tunnereaktiot ja oppii myös ymmärtämään paremmin, miksi ajatukset synnyttävät tiettyjä tunteita.

– Kielteisiin ajatuksiin ja tunteisiin auttaa, kun harjoittelee jonkin hyödyllisemmän positiivisen ajatuksen käyttöönottoa, Poijula ohjeistaa.

Harjoittelun tuloksena mieli oppii valitsemaan positiivisia ajatuksia.

Harjoittelun tuloksena mieli oppii valitsemaan positiivisia ajatuksia. Lapsille opetetaan nykyisin varhaiskasvatuksessa ja koulussa ajatusten vaikutusta tunteisiin ja positiivisten ajatusten valitsemista.

Pessimismi ei ole välttämättä pahasta

Soili Poijulan mukaan ihmisen todellista hätää ei saa ohittaa. Vaikeat kokemukset ja ajatukset on viisasta kohdata ja käsitellä sekä ottaa apua vastaan.

Pessimismiäkin tarvitaan, koska se varmistaa turvallisuutta ja vastuuta. Lievästi pessimistiset ihmiset onnistuvat yleensä yrityksissään, koska he paneutuvat asiaansa.

Tietyissä ammateissa pessimistinen ajattelu on välttämätöntä.

– Tietyissä ammateissa pessimistinen ajattelu on välttämätöntä, kuten rahoitus- ja turvallisuusalalla tai lentokoneiden suunnittelutyössä. Lääkäreiden ja poliisien on harjoiteltava vastaantulevia tilanteita etukäteen ja oltava hieman pessimistisiä, koska sen avulla asiat otetaan vakavasti.

Pessimismin äärimmäisin muoto on katastrofointi, joka ei auta selviytymään haasteista, vaan tekee niistä entistä raskaampia. Katastrofoiva ihminen näkee uhkia joka puolella.

Kielteiset ajatukset ja tunteet saavat vetäytymään ja keskittymään itseen, myönteiset tekevät sosiaaliseksi.

– Negatiivisesti ajattelevilta puuttuu mielen joustavuutta ja kykyä selviytyä vaikeista asioista ja kokemuksista. He vetäytyvät, lannistuvat ja alistuvat vaikeuksien edessä.

Optimistit näkevät aina toivon. Pessimistit taas syyttävät epäonnistumisista itseään.

– Optimistit näkevät aina toivon. Pessimistit taas syyttävät epäonnistumisista itseään, Poijula luonnehtii.

Vaikeat kokemukset on kohdattava

Toksinen positiivisuus on huolestuttava ilmiö. Termillä tarkoitetaan onnellisuuden kulissien ylläpitämistä. Tällainen korostuu usein sosiaalisessa mediassa.
Kielteisiä ajatuksia ja tunteita peitellään tai niistä pyritään pääsemään eroon.

Poijulan mukaan negatiivisten tunteiden välttely aiheuttaa sen, että yhteys myös myönteisiin tunteisiin heikkenee.

– Positiivinen ajattelu on tietysti hyväksi ja toivottavaa, mutta vastoinkäymisten vähättely ja yltiöpositiivisuus ei ole.

Poijula toivoo, että viime vuodet olisivat muistuttaneet meitä siitä, että ongelmat ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Jokainen kokee jossain elämänsä vaiheessa vastoinkäymisen tai menetyksen.

Enää ei voida myöskään tuudittautua siihen, että kaikki on aina hyvin. Maailman tilanne on tällä hetkellä sellainen.

Asiat muuttuvat ja elämässä tapahtuu hyviä ja huonoja asioista.

– Asiat muuttuvat ja elämässä tapahtuu hyviä ja huonoja asioista. Tämän vuoksi on tärkeää pitää kiinni itselle tärkeistä arvoista ja asioista. Ne kantavat meitä vaikeiden aikojen läpi.

– Tärkeää on myös se, että pystyisimme vaikuttamaan omiin asioihimme.

Poijulan mukaan vastoinkäymisissä ihminen oppii, ettei kukaan voi ottaa toiselta pahaa pois, vaikka haluaisi. Vastuu on itsellä. Kun on pakko selviytyä, oppii tuntemaan kestävyytensä, josta ei tiennytkään.

Yli sukupolvien ulottuva myönteinen elämänasenne

Soili Poijula sanoo olevansa optimisti. Myönteinen elämänasenne kehittyi jo lapsuudessa omien vanhempien ja suvun naisten mallista.

Isoäiti selviytyi, vaikka menetti lähes koko lapsuudenperheensä. Hänen elämäänsä kuului myös kovaa työntekoa, mutta pientilan emäntä säilyi iloisena ja huumorintajuisena optimistina.

– Mummon huoneentaulussa luki ”Särjettyä sydäntä et sinä Herra hylkää”. Oma äitini, joka jäi orvoksi 8-vuotiaana, selviytyi elämässään vastuunkantajana sillä periaatteella, että antamisen mitta ei koskaan saa jäädä ali.