Terttu Väänänen menetti näkönsä, mutta päätti olla selviytyjä

Neljä vuotta sitten kesällä oululainen Terttu Väänänen sai tiedon, jonka sulattelu kesti monta kuukautta.

– Lähdin silmälääkäriin hommaamaan uusia silmälaseja. En oikein nähnyt lukea ja tutuillekin päivittelin, miten ”huonosti painettuja” lehdet ovat kun ei niistä saa selvää.

Silmälääkärin tutkimuksissa näön huononeminen todettiin tavanomaista vakavammaksi. Terttu ei pystynyt luettelemaan näkötaulusta yhdenkään e-kirjaimen sakaroiden suuntaa – hän ei nähnyt edes itse näkötaulua.

Terttu passitettiin kiireellisellä lähetteellä Oulun yliopistosairaalaan. Selvisi, että silmänpohjan rappeuma oli tuhonnut tarkan näön alueen. Pistoshoidoista ei ollut enää apua.

Terttu oli 66-vuotias, kun näkö lähti ensin toisesta ja kolmen kuukauden päästä toisestakin silmästä.

Kaikki arjen asiat piti opetella uudelleen

– Olihan näön menetys kamala järkytys ensi alkuun. Olin tottunut siihen, että sairauksiin saa lääkkeen, jonka avulla pystyn elämään melkein kuin terve ihminen. Mutta näkökyvyn takaisin saamiseen ei ole lääkettä.

– Olin valmistautunut ennakkoon siihen, että ikääntyminen saattaa heikentää liikkumiskykyä ja hankkinut asunnon ensimmäisestä kerroksesta. Mutta ei minulla ollut käynyt mielessäkään, että näkö menee.

Arjen totutut asiat, esimerkiksi liikkuminen, piti opetella uusiksi.

– Jouduin luopumaan ajokortista ja aluksi tuntui, ette uskalla liikkua yhtään missään. Helpotti kun sain opeteltua valkoisen kepin käytön.

Terttu ei ole täysin sokea, hän hahmottaa ääriviivoja ja suuria kokonaisuuksia.

– Mutta en esimerkiksi tunnista ihmisiä kasvoista enkä pysty lukemaan.

Arjessa pärjäämisessä tarvitaan monenlaisia apuvälineitä.

– Esimerkiksi hellan, tiskikoneen, pyykinpesukoneen käyttö on mahdollista, kun otan avuksi todella tehokkaan suurennuslasin, jossa on valo.

Kuntoutusohjaajalta ja vertaistuesta löytyi apua ja toivoa

Ensimmäiset puoli vuotta näkövamman kanssa meni järkytyksen vallassa.

– Sitten piti päättää, katkeroidunko ja jään kotiin vai haenko apua.

Terttu kokee saaneensa merkittävää apua ja tukea Oulun yliopistosairaalan kuntoutusohjaajalta.

– Esko Jutila neuvoi minulle kuuluvista palveluista. Hän myös kertoi, miten elämässä voi selvitä eteenpäin näkövamman kanssa. Huomasin, että kyllä näinkin voi elää ja kyllä minä tästä selviän.

Kuntoutusohjaajan lisäksi uskoa tulevaan antoi hakeutuminen mukaan näkövammaisten yhdistyksen toimintaan ja vertaistuen piiriin.

Nykyisin Terttu Väänänen on Pohjois-Pohjanmaan näkövammaiset ry:n kokemustoimija. Näitä kokemusasiantuntijoita voi tilata puhujiksi esimerkiksi tapahtumiin ja oppilaitoksiin.

Yhdistyksen toimistolla Linnankadulla Terttu toimii näkövammaisten Porinakahvilan vapaaehtoisena vetäjänä.

Yhdistystoiminnan lisäksi Tertulla on muitakin harrastuksia.

– Käyn kuntosalilla, harrastan vesiliikuntaa ja tykkään tehdä käsitöitä.

Käsitöiden pariin palaamista Terttu aluksi toppuutteli.

– Hoin aikani, että en pysty, en pysty. Kun huomasin, kuinka moni näkövammainen teki käsitöitä niin ajattelin että hitto soikoon, minähän opettelen.

– Jos esimerkiksi neuletyöstä silmukka karkaa, menen lukutelevision ääreen ja siinä näe poimia sen karanneen silmukan ylös. Kaiken tekeminen on vähän hitaampaa ja työläämpää nykyisin, Terttu toteaa.

Huomaavaisuus ilahduttaa, ajattelemattomuus harmittaa

Säännöllisesti asuinalueellaan Oulun Jylkynkankaalla lenkkeilevää Terttua ilahduttaa, että osa alueen asukkaista on alkanut tervehtiä valkokeppistä lenkkeilijää.

Paljon ulkoileva Terttu on iloinen myös siitä, että useimmat koiranulkoiluttajat osaavat ottaa huomioon näkövammaisen.

– He huomaavat kuljettaa koiraa lyhyessä hihnassa kun kohtaavat valkoisen kepin kanssa liikkuvan. Jotkut myös huikkaavat vähän matkan päästä, että älä säikähdä, täältä ollaan tulossa koiran kanssa.

Pahaa mieltä sen sijaan synnyttää ihmisten ajattelemattomuus.

– Kun menetin näköni, en heti osannut kulkea tarpeeksi tien tai kevyen liikenteen laidassa. Silloin sain kuulla huutelua: ookkonää sokia, ekkönää älyä.  Aluksi ei pitkää aikaan huvittanut lähteä yksin liikkeelle, Terttu muistaa.

Kanssaihmisiltä Terttu toivoo empatiaa erilaisuutta kohtaan.

– Kunpa tämän hoksaisi myös se poikajoukko, joka kiusallaan toistuvasti suhaa polkupyörillään ihan nokkani edestä kun ulkoillen kotikulmillani.

Sokeiden viikkoa vietetään 12.–19. marraskuuta

Oulun seurakuntien näkövammaistyö ja Karjasillan seurakunta järjestävät sokeiden viikon kunniaksi viikkomessun ja juhlakahvit 14.11. kello 12–14 Kastellin kirkossa.

Valtakunnallinen sokeiden viikko 12.–19. marraskuuta muistuttaa, että vaikka näkö heikkenee, tukea ja apua on tarjolla.

Sokeiden viikon teemana  tänä ja ensi vuonna on ”Uusin silmin”. Näkövammaisten liiton toiminnassa painotetaan erityisesti vasta näkövammautuneiden palveluita.

Näkövammaisten liitto on koonnut vastikään näkövammautuneille ja heidän läheisilleen tietopaketin ”Oletko huolissasi omasta tai läheisesi näöstä?”. pakettiin on koottu tietoa näkövammaisille kuuluvista palveluista ja tuesta. Tietoa näkövammautumisesta antaa myös Kun silmälasit eivät riitä -esite. Nämä löytyvät verkosta (nkl.fi).

Muutamia sota-ajan poikkeusaikoja lukuun ottamatta Sokeiden viikko on järjestetty yhtäjaksoisesti vuodesta 1921. Idea levisi meille Ruotsista ja Tanskasta. Helsingin Sokeain Yhdistyksen aloitteesta järjestetyt ensimmäiset sokeainpäivät olivat aluksi pieni helsinkiläinen paikallisilmiö, mutta 1920-luvun puolivälissä ne laajenivat valtakunnalliseksi tapahtumaksi ja ajankohdaksi vakiintui marraskuun toinen viikko.

Seurakunnilla on oma näkövammaistyön diakoniatyöntekijä

Oulun seurakuntien näkövammaistyön avoin vastaanotto on maanantaisin kello 9–11 ( Sofia seurakuntakeskus, Isokatu 17, ala-aulan vastaanottohuone). Näkövammaisten oman diakoniatyöntekijän Marja Posion tavoittaa myös muuna aikana (050 430 5178, marja.posio@evl.fi).

Seurakuntien yhteinen näkövammaisten diakoniatyöntekijä työskentelee sokeiden ja sokeutumassa olevien kanssa. Heikkonäköiset voivat ensisijaisesti olla yhteydessä oman seurakuntansa diakoniatyöntekijöihin.

Diakoniatyöntekijä on käytettävissä luottamuksellisia keskusteluja ja sielunhoitoa varten. Työntekijä voi auttaa myös käytännön asioissa ja ohjaa tarvittaessa eteenpäin muun avun piiriin.

Oulun seurakuntien näkövammaistyö tarjoaa monipuolista ohjelmaa ja tukea näkövammaisille ja heidän perheilleen.

Seurakuntalehti Rauhan Tervehdys luetaan joka viikko äänilehdeksi, jonka voi tilata näkövammaistyön diakoniatyöntekijän kautta.

• Mitä ajatuksia Terttu Väänäsen haastattelu herätti? Kerro toimitukselle.