Raamatuntulkinnoilla on aina taustansa

Oulun seurakunnissa Raamattu ei ehdi keväällä pölyttyä. Haukiputaalla järjestetään raamattukeskustelusarja, Tuirassa perehdytään Markuksen evankeliumiin ja Karjasillan seurakunnassa Raamattu luetaan maaliskuisena viikonloppuna alusta loppuun.

Lisäksi tuomiokirkon kryptassa etsitään parasta raamattutietäjää visailun avulla.

Tässä esimerkkejä pysähtymisistä Ison kirjan äärellä.

Raamatun levittämistä varten 1800-luvun alussa perustetun Suomen Pipliaseuran koulutuspäällikkö, pappi Helena Kauppila kokee liittyvänsä Raamatun kertomusten äärellä edellisten sukupolvien pitkään ketjuun ja kristittyjen suureen yhteisöön.

– Raamatun kertomuksissa on paljon ikuista viisautta, vaikka tekstit, esimerkiksi Paavalin kirjeet, ovat alun perin kirjoitettu aivan muille kuin 2000-luvun ihmisille.

– Mutta niin Korintin kaupungin asukkaat kuin 1500-luvun Wittenbergin munkit ovat löytäneet Raamatun viisaudet ja teksteihin sisältyvän lohdun ja toivon. Nämä samat hyvää tekevät sanat ovat tarjolla myös meille nykyihmisille, oululaistaustainen Kauppila toteaa.

Moni on kuitenkin saattanut ottaa monta askelta poispäin Raamatusta. Syynä tähän on toistuva kiistely Raamatun tulkintatavoista.

Helena Kauppila ei lähde väittelemään, millä silmälaseilla katsottuna Raamattu on ”oikein tulkittu”. Väittelyt aiheesta eivät ole yleensä hedelmällisiä, hän sanoo.

Helena Kauppila. Kuva: Suomen Pipliaseura

Tulkintoja on tarpeen pohtia jatkuvasti

Kauppilan mukaan ihmiset eivät vaihda kantojaan kiistelyjen seurauksena, sillä Raamattua tulkitaan enemmän sydämellä kuin päällä ja järjellä.

Kauppila itse välttää käyttämästä ilmaisua ”Raamatun mukaan…”. Hän ei halua ottaa omistajuutta Raamatun teksteihin.

– Toteamus “Raamatun mukaan” vie lähelle väittelyä ja ajatusta siitä, että Jumala on sanojan kanssa samaa mieltä. Minusta on tärkeää, että jokainen Raamatun nimissä puhuja ottaa itse vastuun sanoistaan ja niiden seurauksista. Jumalan ja Raamatun selän taakse ei voi paeta.

– Raamattua voi käyttää vastuullisesti tai toisia vahingoittavasti, hän lisää.

Kauppilan mielestä Miksi tulkitset Raamattua näin? -kysymys on oikeutettu aina, kun käytetään sanoja ”Raamattu opettaa” tai ”Raamatun mukaan”.

Tulkintojen  moniäänisyys tosiasia

Kauppila toteaa, että kaikki Raamattua lukevat tulkitsevat Kirjojen kirjaa muun muassa kasvuympäristönsä, elämänsattumusten, maailmankuvansa ja uskonnollisen taustansa kautta.

Erilaiset – jopa keskenään aivan päinvastaiset raamatuntulkinnat – eivät ole hänestä hyvä tai huono asia, vaan pelkästään tosiasioita.

Kauppila kysyy, miksi Raamattu välttyisi tulkinnoilta, koska jokainen tulkitsee kaikkea kohtaamansa todellisuutta itsensä kautta.

– Ajattelen, että jokaisen Raamattua selittävän olisi hyvä pohtia, millä hän perustelisi väittämäänsä, jos Raamattua ei olisi. Millaiset eri syyt näkemykseen vaikuttavat? Niistä olisi hyvä olla tietoinen.

Oma aktiivisuus kannattaa

Pitäisikö Raamattua selittävien kertoa seurakuntalaisille omia taustojaan avoimesti?
– Kysymys on vaikea. Kuka määrittelisi, miten ja missä määrin taustoja kerrottaisiin? Kaikki avoimuus sinänsä on hyväksi.

Vaikka Raamatun tulkintatapoja on useita ja Raamattu sisältää ristiriitaisuuksia, ei se Kauppilan mielestä johda raamatunopetuksesta vaikenemiseen.

– Meille kaikille on tarjolla runsaasti Raamattuun liittyvä tieteellistä tutkimusta, johon on mahdollisuus perehtyä. Perehtymistä voi pitää myös meidän jokaisen vastuuna.

– Mikään kokonaisesitys kristinuskosta Raamattu ei ole, eikä sitä voi lukea esimerkiksi teoksena, joka tarjoaa tarkkoja toimintaohjeita eri elämäntilanteisiin.

Raamattu on noin tuhannen vuoden aikana kirjoitettu kirjasarja, kertomusten kokoelma, mutta kirkon opin muodostus on jatkunut tämänkin jälkeen, Kauppila tähdentää.

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta.