Tunnuslauseet tärkeässä osassa kesän kristillisissä juhlissa
Rakkaus ja toivo nousivat puheenaiheiksi Suviseuroilla ja Herättäjäjuhlilla.
Pudasjärven Suviseuroja 28.6.–1.7. sävytti surullinen kuolemantapaus, kun voimakkaasta tuulenpuuskasta johtunut syöksyvirtaus kaatoi antennirakenteen seuravieraan päälle.
Seurakansa kunnioitti menehtyneen muistoa ja otti osaa läheisten suruun.
Seuraväki lauloi myrskyssä menehtyneen perheenäidin muistolle tämän lempivirren 525, Suurempi kuin sydämeni, kertoi vanhoillislestadiolaisten Päivämies-lehti seurojen aikana.
Tapahtuman avajaisissa Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo puhui seurojen tunnuslauseesta Olenko minä sinulle rakas?
Piispa sovelsi Jeesuksen tiedustelua uudeksi kysymykseksi: onko luterilainen kansankirkko sinulle rakas?
”Välitänkö ja rakastanko kotiseurakuntaani niin paljon, että menen sen jumalanpalveluksiin ja muihin toimintoihin, vai onko paikkani kirkon penkissä tyhjänä?”
Piispan puheen voit lukea kokonaisuudessaan täältä.
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja Valde Palola totesi avajaisissa, ettei Jumalan sanalla ole tässä ajassa enää samaa asemaa kuin aikaisemmin.
Tämä näkyy hänen mielestään muun muassa avioliitosta käydyssä keskustelussa.
– Vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä me pitäydymme perinteiseen avioliittokäsitykseen miehen ja naisen välisenä liittona.
– Meidän uskonkäsityksemme mukaan kysymys on keskeisesti Jumalan sanan mukaiseen oppiin kuuluvasta asiasta. Kysymys ei ole sen vähemmästä kuin pitäytymisestä uskontunnustukseemme.
Ensi vuonna Suviseuroja vietetään Lopen kunnassa.
Herättäjäjuhlilla rukoiltiin Jumalan tuulia
Vaasassa vietettiin Herättäjäjuhlia 5.–7.7.
Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Kalle Hiltunen pitää seuratapahtuman teemaa ”Purjeisiini tuulta anna” erityisen ajankohtaisena, vaikka se päätettiin jo reilu vuosi sitten.
– Jumalan tuuli puhaltaa erityisesti silloin, kun omat purjeemme ovat riekaleina, hän toteaa tunnuslauseeseen viitaten.
Hiltusen toteamus liittyy niin Ukrainan kuin Gazan sotaan, mutta myös väkivallantekoihin Oulussa kesän alkupuolella.
”Kaikki yhteiskunnassamme olevat virtaukset, jotka arvottavat ihmisarvoa, ovat surullisia.”
Kalle Hiltunen
– Kun mieli täyttyy surullisista tapahtumista, toivo on kortilla. Toivottomuuden tunteissa omat siivet eivät aina jaksa kantaa. Silloin meidän on pyydettävä taivaallista tuulta avuksemme.
– Kun nuori ihminen kuolee, katkeavat hänen elämästään Luojan luomat purjeet. Se hiljentää.
– Kaikki sellaiset yhteiskunnassamme olevat virtaukset, jotka arvottavat ihmisarvoa, ovat surullisia. Jokainen meistä on Jumalan luoma yksilö, Hiltunen sanoo.
Toivo-teema oli tänä kesänä muutoinkin vahvasti esillä Herättäjäjuhlilla.
”Vielä jaksan toivoa” -seminaarissa keskusteltiin toivosta ja toivottomuuden syistä. Miksi vielä jaksan toivoa, vaikka monet uhat ja kriisit peittävät toivon näköaloja? tilaisuudessa kysyttiin.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.