Diakoniatyöntekijän terveiset: vanhukset toivovat kotikäyntejä ja keskusteluapua

Oululaisen Caritas-talon ala-aulassa itselleen istumapaikkaa etsivä ikäihminen kertoo kovasti kivuliaasta jalastaan ja avun hakemisesta hyvinvointikeskuksesta. 

Lääkärin luokse hän ei ollut päässyt, vaan aika vastaanotolle luvattiin ilmoittaa myöhemmin postitse. Postitse? vanhus ihmettelee järkyttyneenä. Jo yksin postinkulku kestää nykyisin useita päiviä, hän sanoo hiljaa.

Hyvä hoito on osa arvokasta vanhuutta

Caritas-talossa vietettiin tiistaina tällä viikolla vanhusten hyvinvointiviikon tapahtumaa, jossa ikäihmisille jaettiin tietoa muun muassa seurakunnan, muistiyhdistyksen ja omaishoitajien toiminnasta Oulussa.

Vanhusneuvoston edustaja Risto Örling puhui arvokkaan vanhuuden edistämisestä yhteiskunnassa. Eräässä pöydässä kyseltiin, eikö juuri siihen, arvokkaaseen elämään ikäihmisenä, kuuluisi se, että saisi terveydenhuollosta hoitoa samalla tavalla kuin työssäkäyvätkin.

Hoitotyössä työuransa tehnyt kahdeksankymppinen nainen on kokenut, ettei saa lääkäreiltä sellaista hoitoa, jonka uskoisi tuovan hänelle terveyttä ja hyvinvointia. 

Hän arvioi kyyneleet silmissä, ettei taida ikänsä puolesta enää kuulua siihen ihmisjoukkoon, jolle hyvä hoito kuuluu.

Seurakunta vastaa keskustelutarpeeseen

Karjasillan seurakunnan vanhustyön diakoniatyöntekijä Satu Virrankari  (kuvassa) kertoo saavansa aiempaa enemmän yhteydenottaja ennestään tuntemattomilta ikäihmisiltä.

Uusien kontaktien taustalla on myös vanhusten huolestuneita omaisia.

Osa yhteydenottajista sanoo saaneensa kannustusta soittaa seurakuntaan Pohjois-Pohjaanmaan hyvinvointialueen palvelujen yhteydessä.

–  Olen kuullut, että Pohteesta on neuvottu kääntymään seurakunnan puoleen keskusteluavun saamiseksi. Keskustelutarpeen taustalla voi olla esimerkiksi vakava sairastuminen tai läheisen kuolema.

Kotikäynneille  selkeä tarve

Virrankari tapaa paljon vanhuksia muun muassa kotikäynneillään.

– Vanhukset tarvitsevat kuuntelijoita, kiireettömiä kohtaamisia. Joskus vanhuuden päiviä saattavat rasittaa asiat, jotka ajallisesti liittyvät vuosien taakse mutta ovat nyt nousseet kivuliaina pintaan.

Yksi Virrankarin ”työkaluista” on kotiehtoollinen.

– Pyynnöt saada ehtoollinen kotiin ovat lisääntyneet, diakoniatyöntekijä kertoo.

Vanhukset tarvitsevat kuuntelijoita, kiireettömiä kohtaamisia. Joskus vanhuuden päiviä saattavat rasittaa asiat, jotka ajallisesti liittyvät vuosien taakse mutta ovat nyt nousseet kivuliaina pintaan.

Arvokkuus tulee huomioon ottamisesta

Kun vanhusneuvoston varapuheenjohtaja Risto Örling puhui arvokkaasta vanhuudesta, hän vetosi myös numeroihin. 

Vuonna 2020 Oulussa oli 65 vuotta täyttäneitä hieman yli 33 000. Muutaman vuoden päästä, vuonna 2030, heitä on noin 45 000.

– Kyse on isosta väkimäärästä. Tämänkin pitäisi painaa, kun puhutaan ikäihmisten arvostamisesta yhteiskunnassamme.

Örlingin mukaan arvokas vanhuus pitää sisällään esimerkiksi asuntorakentamista, jossa on huomioitu vaikkapa mahdollisuus säilyttää oma apuväline, rollaattori, asianmukaisesti ja myös ladata sähköinen kulkuväline.

–  Ikääntyminen voi tarkoittaa monia positiivisia asioita, kuten kiinnostusta käydä kulttuuritapahtumissa. Tämä onnistuu, jos kaupungissa panostetaan esimerkiksi hyvään bussiverkostoon riittävän tiheine pysäkkiväleineen.

Örlingin mukaan vanhusneuvostossa olisi Oulussa kiinnostusta vaikuttaa asioihin kaupungin eri lautakunnissa.

– Jospa jonakin päivänä suora yhteys näihin elimiin onnistuisi.

Miten suuri vastuu hoivasta Suomessa on omaisten ja läheisten vastuulla? Tätä Caritas-kodissa kysyi Minna Hernberg Oulun seudun omaishoitajista. Oikea vastaus on 80 prosenttia, ja näin isoa lukua hämmästeli moni paikalla ollut ikäihminen.