Veteraanijärjestöt siirtyivät kohti uutta aikaa juhlien Oulussa

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä pidetyssä Pohjois-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin kokouksessa kopautettiin nuijaa yhdistyksen toiminnan päättymisen merkiksi.

Hetki oli historiallinen, muttei surullinen, sillä periaatepäätös lopettamisesta on ollut tiedossa jo pari vuosikymmentä.

Koko maassa on siirrytty asteittain useista veteraaniyhdistyksistä yhteen perinnettä vaalivaan järjestöön, Tammenlehvän Perinneliittoon.

Tammenlehvän Perinneliiton tehtäviin kuuluu edistää kansallista yhtenäisyyttä, pitää yllä maanpuolustustahtoa, vaalia Tammenlehvän sukupolven kulttuuriperintöä ja jatkaa veteraanien tukityötä.

Keväällä 2003 perustetun liiton perustajajäseniä ovat Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto ja Rintamanaisten Liitto. Näistä viimeinen, Sotainvalidien Veljesliitto, lopettaa toimintansa vuonna 2026.

Mirja Granlund ja Veijo Kesäläinen tervehtivät toisiaan juhlassa. Sotaveteraanit ovat keskimäärin satavuotiaita. Kesäläinen täyttää 100 vuotta huhtikuussa. Kuvaaja: Timo Kesäläinen

Perinneyhdistys ottaa vastuun veteraaniyhdistysten tehtävistä

Kahden veteraaniyhdistyksen toiminnan päätösjuhlaa vietettiin Oulun kaupungintalossa. Juhlaan oli kutsuttu veteraaneja puolisoineen, heidän leskiään ja järjestöjen toiminnassa mukana olleita.

– Työtä riittää vahdinvaihdossa. Jatkamme myös veteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä asioiden ajamista, totesi Pohjois-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtajana vuosikymmenen toiminut Raimo Sevón ennen juhlaa.

Sevón on toiminnanjohtaja myös muutaman vuoden toimineessa Tammenlehvän Pohjois-Pohjanmaan perinneyhdistyksessä, joka jatkossa ottaa hoitaakseen hallinnolliset tehtävät ja sotaveteraanijärjestöille kuuluneet vastuut.

Sihteeri Raija Fröjd ja toiminnanjohtaja Raimo Sevón Tammenlehvän Pohjois-Pohjanmaan perinneyhdistyksestä osallistuivat juhlaan. Perinneyhdistys jatkaa maakunnassa sotasukupolven kulttuuriperinnön vaalimista. Kuvaaja: Elsi Salovaara

Talvisodan päättymistä muistetaan 13. maaliskuuta

Päätösjuhlassa kuultiin Lapin Sotilassoittokuntaa ja Tammenlehväkuoroa.

Sotilaskotisisar Iina Tuomela lausui runoja. Yleisö pääsi laulamaan mukana Sillanpään marssilaulua sekä maakuntalaulua Kymmenen virran maa.

Puheenvuorot käyttivät toimintansa päättäneen Pohjois-Pohjanmaan sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Reijo Sallinen ja toimintansa lopettaneen Oulun sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Hannu Ojalehto. Juhlapuheen piti maaherra emeritus Eino Siuruainen.

Tilaisuudessa julkistettiin myös yhdistysten yhteinen historiikki Kohti perinneaikaa. Aiemmista yhdistysten historiikeista tähän päivään saakka päivitettyä teosta jaettiin juhlan jälkeen kaikille osallistujille.

• Talvisodan päättymisen muistopäivää vietetään torstaina 13. maaliskuuta. Oulussa järjestetään seppeleenlaskutilaisuus kello 11 (huom. paperilehdessä väärä kellonaika) Oulun hautausmaan sankarimuistomerkillä Intiössä. Oulun Tammenlehväkuoro laulaa tilaisuudessa.
• Kello 19 on Oulun Tammenlehväkuoron, Pohjan Laulun ja Ynnin Poikakuoron yhteiskonsertti Oulun tuomiokirkossa. Ohjelmamaksu on 10 euroa.

Juhliin osallistuneet saivat halutessaan mukaansa Pohjois-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin ja Oulun sotaveteraanien päivitetyn yhteisen historiikin. Kuvaaja: Elsi Salovaara

Sotaorpojen toiminta Oulussa jatkuu

Sota vaikutti paitsi rintamalla olleisiin, myös kotiin jääneisiin.

Yli 50 000 lasta menetti joko isänsä tai äitinsä tai molemmat vuosien 1939–1945 sodissa. Myös heille on perustettu omia yhdistyksiä. Yksi näistä on vuodesta 2002 toiminut Oulun Seudun Sotaorvot ry.

Yksi yhdistyksessä alusta alkaen mukana olleista jäsenistä on Asko Kylänperä. 88-vuotias Kylänperä on kotoisin Suomussalmen Kaljuskylästä.

– Isäni kaatui tammikuussa 1940 Raatteen tiellä, hän muistelee.

Kahden pojan huoltajaksi jäänyt äiti lähti myös pian rintamalle muonitustehtäviin. Pojista vanhempi Asko laitettiin kasvatiksi maataloon ja pikkuveli sotalapseksi Ruotsiin.

– Äiti perusti sittemmin uuden perheen. Veli jäi sille tielleen ja on jo kuollut, lapsettomana kuten minäkin. Kylänperän suku loppuu nyt minuun, Asko Kylänperä kertoo.

Puheenjohtaja Senja Lamberg menetti isänsä kahden kuukauden ikäisenä.

– Isä kuoli Sallassa huhtikuussa 1944 tarkka-ampujan luotiin heidän jäljittäessään venäläisiä partisaaneja. Kasvoin äidin lapsuuskodissa Kuivasjärvellä äidin, siskon ja isovanhempien kanssa, Lamberg muistelee.

Hän on ollut mukana yhdistyksen hallituksessa viitisentoista vuotta.

– Teemallisten kuukausitapaamisten lisäksi yhdistys järjestää matkoja ja muun muassa voima- ja tasapainoryhmän paikallisessa liikuntakeskuksessa. Teatterimusikaali Kinky Bootsiakin olemme menossa katsomaan.

Nykyisin yhdistyksen toiminnassa on mukana vain muutamia sotaorpojen jälkeläisiä. Lamberg toivoo, että heitä ja muita nuoremman ikäpolvien edustajia saataisiin enemmän mukaan toimintaan.