Virsiä vai iskelmiä kirkossa - kanttori varoisi turhaa vastakkainasettelua aiheesta

Oulussa järjestettiin marraskuussa iskelmämessu – nyt jo neljättä kertaa. Kirkko pullisteli väkeä, kun musiikkina soi Myrskyn jälkeen ja Satumaa. 

Tampereella loppuvuosi sisälsi Virsi nyt -festivaalin. Tapahtuman ohjelmassa oli muun muassa useampi virsilaululle omistettu yhteislaulutilaisuus. Tuomiosunnuntaina festariväki lauloi virsikirjan synkimpiä virsiä.

Iskelmämessu Oulussa poiki kommentteja kuten ”ei nää viihdekonsertit kuulu kirkkotyyppiseen paikkaan, pyhään”.

Onko iskelmämessun suosio pois virsien veisuusta ja niiden paikasta messumusiikkina? 

Oulussa useita vuosia työskennellyt, sittemmin tamperelaistunut kanttori ja virsifestivaalin tuottaja Pirjo Mäntyvaara (pääkuvassa) ei innostu kärjekkäästä vastakkainasettelusta virret vastaan iskelmät.

–  Yhdessä laulaminen on rikkaus, tervehdyttävä ja iloa tuottava elämys riippumatta siitä, mitä lauletaan. 

Mäntyvaaran mielestä kirkossa voi laulaa muitakin kuin virsiä. Hän uskoo, että pyhyyden kokemus saattaa syntyä ihmisten mielissä hyvin erityyppisistä asioista.

– Jollakin se liittyy vaikkapa tangoon Satumaa ja jollakulla toisella Sinuhun turvaan Jumala -virteen. Joitakin puhuttelevat molemmat kappaleet.   

Kirkko elää ajassa –  hyvä niin

Olisiko iskelmämessujen suosiosta vedettävissä johtopäätös, että pyhäaamujen jumalanpalveluksissa virsien sekaan voisi mahduttaa radiosoitosta tuttua musiikkia?

– Näin on jo tehty. Esimerkiksi konfirmaatiomessuissa käytetään usein virsikirjan rinnalla Nuoren seurakunnan veisukirjaa, josta on ollut messukäytössä muun muassa pari hittiä: muusikko Mariskan sanoittamaa Mestaripiirros ja muusikko, pop-laulaja Juha Tapion Rakastettu.

– Sanoisin kuitenkin, että iskelmiä on hyvä käyttää tapauskohtaisesti – tyylikkäästi ja hyvällä maulla. Kirkkaana on aina oltava mielessä ajatus siitä, että musiikki on jumalanpalvelukseen sopiva.

Mäntyvaaran mukaan kirkko elää ajassa ja tämän tulee näkyä myös sen tarjonnassa. 

Kanttori tietää, että ajassa eläminen on joidenkin mielestä synonyymi ihmisten kosiskelulle ja kirkon horjumiselle väärälle tielle. 

– Jollekin toiselle se on osoitus siitä, että kirkko on suvaitsevainen ja sen ovet ovat auki kaikille.

Yhdessä laulaminen on rikkaus, tervehdyttävä ja iloa tuottava elämys riippumatta siitä, mitä lauletaan. 

Kaikkeenhan ei tarvitse osallistua

– Aikaamme leimaa valitettavasti vahva vastakkainasettelu. Ihmiset huutelevat toisilleen kuplistaan ja tuomitsevat toisella tavalla ajattelevia, Mäntyvaara harmittelee. 

– Vaikka seurakunnan tarjonta on monipuolista ja monenlaista, kaikkeen ei tarvitse osallistua. Saati ottaa kantaa jonkin tapahtuman oikean- tai vääränlaiselta tuntuvaan sisältöön. 

– Tapahtumien suuri kirjo antaa enemmän valinnanmahdollisuuksia, ja ehkäpä se joillekuille madaltaa kynnystä tulla kirkkoon. Meitä erilaisia ihmisiä yhdistää varmasti useampi asia kuin erottaa. Voisimmepa keskittyä enemmän niihin yhdistäviin asioihin. 

Vielä lopuksi Mäntyvaara toteaa: 

– Virret kestävät iskelmien suosion. Oma kokemukseni on, että virsien laulamiselle kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Virsilaulutilaisuuksia toivotaan ja siihen huutoon vastasi myös festivaalimme. 

– Nuorempi sukupolvi ei tunne virsiä enää samalla tavalla kuin vanhemmat. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kouluissa ei enää lauleta virsiä. Onneksi on kuitenkin seurakuntien kuorot ja lauluryhmät. Niissä virsiä edelleen opetellaan.

Tapahtumien suuri kirjo antaa enemmän valinnanmahdollisuuksia, ja ehkäpä se joillekuille madaltaa kynnystä tulla kirkkoon.