Vilma Talvitie muodostaa yhden naisen bändin

Esiintymislava, artisti, ja piano. Kuulostaa kohtalaisen tutulta näyltä Taustatarinaklubilla. Tämä on myös asetelma, johon Vilma Talvitie sommittelee itsensä. 

Hän ei kuitenkaan suostu pelkästään soittamaan ja laulamaan. Talvitie rummuttaa ja napsuttelee pianon kantta ja omaa kehoaan, soittaa samalla perkussioita ja hyödyntää vasenta jalkaansa stompboxilla, joka antaa musiikille bassorytmin. 

Talvitie luonnehtii itseään naurahtaen yhden naisen bändiksi. 

– Lavalla olen vain minä, mutta musiikki kuulostaa runsaammalta, kuin mitä yhden ihmisen käsistä lähtee. 

Talvitie on antanut taiteelleen nimen pianobodyperkussio.

Artisti ei käytä esiintyessään minkäänlaisia esiintymistä helpottavia laitteita, kuten looppereita. Looperit ovat efektilaitteita, joilla muusikko voi äänittää reaaliajassa erilaisia ääniä ja efektejä, ja jättää ne halutessaan soimaan hetkessä soitetun musiikin taustalle. 

– Minusta on ihanaa, että käytössä on vain neljä raajaa, joiden rajoissa toimin. 

Talvitie on antanut taiteelleen nimen pianobodyperkussio. Hän lähti kehittämään tekniikkaa koronapandemian aikana. Talvitie oli ennen pandemiaa reissannut musiikkileiriltä toiselle Euroopassa, jossa hän osallistui aktiivisesti erilaisiin jamitapahtumiin. 

– Jameissa rupesin soittamaan kehoa ja pöydän kantta, koska minulla ei ollut muuta soitinta, ja halusin osallistua musisointiin. Myöhemmin asuin saksalaisessa talossa, jossa oli flyygeli. Se sama rummutus, jonka olin jameissa aloittanut, jäi päälle, ja rupesin yhdistämään sitä pianoon. 

– Tekniikan juuret ulottuvat myös kansan- ja maailmanmusiikkiin, jota olen soittanut paljon. Useiden kulttuureiden musiikissa rytmi on keskeisemmässä asemassa kuin Suomessa tai Pohjoismaissa, ja näitä lauluja on vaikea soittaa ilman vahvaa rytmiikkaa. Perkussiopuoli tuli tätä taustaa vasten luontevasti mukaan. 

Musiikki kertoo puhetta enemmän 

Lokakuussa 2023 debyyttialbuminsa Mistä Mihin julkaissut Talvitie vastaa puhelimeen Sisilian Palermosta, jossa hän on viettänyt joulun ja vuodenvaihteen yli kestänyttä työ- ja lomamatkaa. 

Palermossa järjestetyn folkmaraton-keikan jälkeen on ollut rauhoittumisen aika. 

– Olen matkustanut paljon levyn julkaisun jälkeen. Nyt on hyvä rauhoittua ja maadoittua, jotta keho ei mene ylivireystilaan. 

– Ylivireys iskee helposti albumin julkaisun aikaan, kun on paljon tekemistä, tunteita, keikkoja ja kohtaamisia ihmisten kanssa. 

Musiikki ja tanssi ovat omakustanneartistina toimivalle Talvitielle rakkain ja tärkein tapa ilmaista itseään. Kun sanat tai puhe eivät enää riitä, musiikilla voi ilmaista rivien väliin jääviä asioita. 

Talvitie kertoo nauttivansa musiikin esittämisestä etenkin livenä. 

– Se on aina niin erilaista: tila ja ihmiset muuttuvat joka kerralla. Yhteys yleisöön on minulle vahva kokemus.  

Omakustanneartistina Vilma Talvitie hoitaa itse muun muassa keikkamyynnin ja markkinoinnin. Hän toivoo, että luovalle työlle olisi arjessa enemmän aikaa ja tilaa.

Talvitie hakee inspiraatiota tekemiseensä niin muista taiteen muodoista kuin omasta elämästään. Omia mielen lukkoja on joskus helpompi tarkastella laulujen kautta. 

– Lopulta työ on kuitenkin tehtävä niin, että kappaleet eivät jää kertomaan pelkästään omasta elämästä. Ajatus on aina se, että musiikki voi kertoa kenen tahansa tarinaa. 

Keikalla pitää uskaltaa päästää irti

Suomalainen kansanmusiikki trendaa tällä hetkellä maailmalla. Talvitien ohella muun muassa Kardemimmit -yhtye sekä Taustatarinaklubillakin aiemmin esiintyneen Aili Järvelän produktiot ovat keikkailleet niin Yhdysvalloissa, Euroopassa kuin Japanissa saakka. 

Monet ovat kuvanneet Suomen kieltä jonkinlaisena haltijakielenä.

Talvitie arvelee, että suomalainen kulttuuri ja mielenmaisema näyttäytyvät maailmalla taianomaisena ja mystisenä. 

– Suomalainen musiikki on jo kielensäkin puolesta erilaista. Monet ovat kuvanneet Suomen kieltä jonkinlaisena haltijakielenä. Suomeen liitetään maailmalla vahvasti myös luontokuvastoa: monissa Euroopan maissa ei ole lunta, pimeää talvea tai läpivalaistua kesää. 

Taustatarinaklubi on keikkapaikka, jonne Talvitie on halunnut tulla esiintymään jo pitkään. Intiimi tila, yleisön ja artistin välinen läheisyys sekä mahdollisuus keskusteluun ja ajatusten vaihtamiseen kiehtovat. 

– Uuden levyn biisejä kuullaan keikalla ihan varmasti. Muuten keikan sisältö on minullekin vielä yllätys. Tämän työn ihanimpia asioita on yllätyksellisyys: keikkatilanteessa pitää uskaltaa päästää aina irti, ja antaa tulla, mitä tulee. 

Katsokaa kuinka katoan -kappale löytyy Vilma Talvitien Mistä mihin –debyyttialbumilta.