Kolumni: Ja meidät valtasi hämmennys

Olen kiertänyt puolentoista vuoden ajan seurakunnissa ja erilaisissa yhteisöissä lähetystyöntekijän työssäni. Ennen kotimaassa tehtävää työtäni arkeni sijoittui Victoriajärven rantamille Tansaniaan.

Jos minun pitäisi kuvailla yhdellä sanalla erilaisia yhteisöjä, joissa olen saanut vierailla, vieraanvaraisuuden ohella sana voisi olla hämmennys. Hämmennystä on ollut paljon ilmassa.

Päättyneellä vuosikymmenellä oli puhetta kirkoista ja koulujen joulujuhlista, ilmastonmuutoksen etenemisestä ja toisaalta poliittisen rohkeuden puutteesta sen edessä.

Oli valtioiden johtajia, jotka aiheuttivat hämmennystä. Kerran jos toisenkin pohdimme: ”Mitä minun pitäisi tästäkin ajatella?”

Hämmennys on hyödyllinen tunne, mutta sen jälkeen saattaa tulla apatiaa ja lamaantumista.

Mistä voisimme hämmentyä alkaneella uudella vuosikymmenellä?

Voisimmeko hämmentyä siitä, että kirkko kasvaa? Yksin Afrikassa kirkot kasvavat jopa 17 miljoonalla ihmisellä vuodessa.

Tätä kirjoittaessanikin Victoriajärven saarilla on useampia kirkkorakennuksia työn alla, kun seurakunnat ovat kasvaneet.

Voisimmeko hämmentyä siitä, että vaikka koko muu maailma puhuisi pahaa, minulla on lupa puhua hyvää? Voin puhua hyvää myös kirkosta, Jumalasta, lähimmäisistäni ja luomakunnasta.

Voisimmeko hämmentyä siitä, että ympäristökysymyksiinkin on paljon arkisia ratkaisuja, jotka eivät vähennä meidän onnellisuuttamme? Voimme tehdä hyvää ja saada itsekin samalla hyvää.
Voisimmeko hämmentyä siitä, että Jumala ei ole kuollut vaan yhä on, toimii ja rakastaa?

Heidät valtasi hämmennys, kun heille sanottiinkin: ”Älkää pelätkö, teille on syntynyt Vapahtaja!” Ja he nousivat maasta ja lähtivät liikkeelle!
Siunattua Uutta Vuotta ja vuosikymmentä jokaiselle!

Kirjoittaja on Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijä, joka on asunut Tansaniassa