"Joskus ajattelen, että olen jotenkin heikko ihminen, kun en kestä tätä"

Oululainen omaishoitaja katsoo kuvaa, jossa vuoren rinteeseen on kiinnitetty tyhjä penkki. Hän sanoo sen kuvastavan hyvin hänen tilannettaan.

– Kiipeän muuria ylös ja ylös. Lopulta putoan, en enää jaksa. Minusta tuntuu, että luovutan.

Parkinsonin tautia sairastavaa puolisoaan hoitava nainen on tullut Tukena muutoksessa -hankkeen aloitustilaisuuteen.

Oulun omaishoitajat ry:n hanke tukee omaishoitajia, jotka harkitsevat hoidettavan siirtämistä pitkäaikaishoitoon kodin ulkopuolelle.

Päätöksen tekeminen pitkäaikaishoidosta on vaikea, sanoo omaishoitaja.

– Tässä risteilee niin monenlaisia tunteita. Aivan kuin olisin jotenkin eksyksissä.

Päätös jää usein hoitajan harteille

Oikea aika kodin ulkopuoliseen hoitoon siirtymiselle on aina tapauskohtainen, tietää Oulun seudun omaishoitajissa työskentelevä Kaisa Hartikka.

– Päätös on helpompi tehdä, jos hoidettavan kunto romahtaa äkillisesti ja sairaalan henkilökunta toteaa, ettei kotiuttaminen ole enää mahdollista.

– Tyypillisesti hoidon sitovuus kasvaa kuitenkin pikkuhiljaa ja hoitajan on itse mietittävä, mihin voimavarat riittävät, vastaava omaistuen kehittäjä toteaa.

Tukena muutoksessa -hanke auttaa omaishoitajia päätöksenteossa ja muuttuvassa elämäntilanteessa. Tarjolla on sekä yksilöllistä tukea että ryhmäkokoontumisia.

Avun tarve on ilmeinen, sillä syksyn vertaistukiryhmä täyttyi jo hankkeen aloitustilaisuudessa.

Tuntuu, että jos hän menee hoitopaikkaan, hylkään hänet.

Luopuminen tuo tullessaan tunteiden vuoristoradan

Omaishoitajassa pitkäaikaishoitoon siirtyminen synnyttää usein monenlaisia tunteita: luopumiseen liittyvää surua, riittämättömyyttä ja siihen liittyvää häpeää, helpotustakin. Monesti mukana kulkee tunne syyllisyydestä.

Se on tullut tutuksi myös Tukena muutoksessa -hankkeen tilaisuuteen osallistuneille.

– Tuntuu, että jos hän menee hoitopaikkaan, hylkään hänet, toteaa yksi.

– Kun hän on välillä hoidossa ja saan nukuttua, ajattelen, että jos sittenkin vielä jaksaisin. Toisaalta mietin, onko minun pakko, pohtii toinen.

– Joskus taas ajattelen, että olen jotenkin heikko ihminen, kun en kestä tätä, hän lisää.

– Sitä vertaa helposti itseään toisiin. Heihin, jotka ovat jaksaneet puolison kuolemaan saakka.

On tärkeää käydä läpi tunteita ja huolia, joita asiaan liittyy.

Valmistautuminen helpottaa molempia

Kaisa Hartikka korostaa, että pitkäaikaishoitoon siirtymiseen kannattaa valmistautua ennakkoon.

– On tärkeää käydä läpi tunteita ja huolia, joita asiaan liittyy. Silloin muutos on helpompi myös hoidettavalle, johon hoitajan tunteet helposti heijastuvat.

Erilaisista hoitovaihtoehdoista on hyvä ottaa selvää ennalta. Yksi omaishoitajien yleisimmistä huolista on hoidettavan vointi ja viihtyminen pitkäaikaishoidossa.

– On tärkeää, että viestintä hoitopaikan henkilökunnan ja läheisen välillä toimii. Usein hoitopaikasta ensikohtamisella syntyvä mielikuva jää pysyväksi.

Elämää on omaishoitajuuden jälkeenkin

Kun läheinen siirtyy pitkäaikaishoivaan, entisen omaishoitajan elämä voi aluksi tuntua tyhjältä.

– Omaishoidon aikana harrastukset ja kenties ystävätkin ovat jääneet. Omaishoitajuuden päättyessä on tarpeen miettiä, millaisen elämän haluaa itselleen rakentaa, Kaisa Hartikka muistuttaa.