Näkemyksiä

Piispojenkin keskuudessa on erilaisia näkemyksiä siitä, tulisiko kirkollinen vihkiminen mahdollistaa myös samaa sukupuolta oleville pareille. Kristittyjen ykseys ei heidän mukaansa vaadi asiassa täydellistä samanmielisyyttä.

Yhteisten kirkkovaltuustojen puheenjohtajat Oulussa ja Helsingissä pitävät tärkeänä, että kirkko puolustaa yhteiskunnassa sorrettuja. Rauhan Tervehdys haastatteli kirkkovaltuustojen puheenjohtajia, Mikko Kälkäjää (MK) ja Hanna Mithikua (HM).

Onneksi me ihmiset emme aina tiedä mihin tiemme johtaa ja paljonko meiltä työtä vaaditaan. On helpotus, kun voi ajatella jaksavansa yhden päivän kerrallaan, kirjoittaa tuore luomutilallinen Marika Kamps.

Joihinkin elämän käännekohtiin ja tapahtumiin pystymme valmistautumaan, toiset yllättävät meidät. Pian ensimmäisen luokan aloittavat tuhannet suomalaislapset. Se on iso merkkipaalu niin lapsille kuin heidän vanhemmilleen, kirjoittaa Elsi Salovaara.

Kirkon pitää mennä sinne, missä ihmiset ovat. Ja missä sitä nykyään ollaan enemmän kuin puhelimella, muistuttaa Kati Jurkko.

Kalle Pykyn jännitys pääsykoetulosten kanssa päättyi hyvin, vaikka hän ehti jo luopua toivosta. - Tämä kokemus todistaa, että toivoa ei kannata koskaan menettää, hän kirjoittaa.

Sääntöjen ja käskyjen ainaista noudattamista on välillä vaikea ymmärtää, vaikka ymmärtäisimme niiden olevan sitä varten, että  meidän olisi hyvä elää keskenämme erilaisina, arvokkaina ja omanlaisinamme.

Yhteisvastuukeräyksellä tuettiin ihmiskaupan vastaista työtä kolme vuotta sitten, silloin hyväksikäytöstä puhuttiin marginaalisena ilmiönä.

Kyyneleet puhuvat omaa kieltään. Ne kertovat siitä, että jotain on muuttumassa eikä sille ole vielä sanoja. Jotain merkityksellistä tapahtuu ja jotain menettää, pohtii Minna Rautio.

Levon suominen itselle ja lähimmäiselle on myös armahtamista. Emme ole koneita, tarvitsemme palautumista, toteaa Limingan seurakunnan kirkkoherra Pekka Tuomikoski.

On hyvä hahmottaa itsensä osana sukupolvien ja sukupolvikokemusten jatkumoa. Aiempien sukupolvien kokemukset ja niistä saadut opit vaikuttavat meihin, pohtii Elsi Salovaara.

1980–1990-luvut eivät olleet kristitylle homoseksuaalille yksinkertaista aikaa eteenkin kun oli lähtenyt julkiseen taisteluun elintilansa puolesta kirkossa. Oululaistoimittaja Raija Kurki (kuvassa) on toimittanut kirjan Totuus teki vapaaksi homoseksuaalina avoimesti eläneestä kummitädistään Ritva Kurjesta.

Kirkon työ on parhaimmillaan kokonaisvaltaista, henkeä ja ruumista koskettavaa. Nykykirkko sallii myös (uskokaa tai älkää) erilaisuutta enemmän kuin keskiverto poliittinen liike, kirjoittaa Pekka Mustakallio.

Tuore kohu pastori Árpád Kovácsin ympärillä herättää kysymyksen papin vapaa-ajasta. Onko pappi papin roolissa silloinkin, kun ei ole virantoimituksessa vaan viettää vapaa-aikaansa harrastuksensa parissa?

Kristitty henkilö ei automaattisesti ole parempi ihminen kuin ei-kristitty, kirjoittaa Meiju Kaakinen.

Taloudellisten haasteiden luodessa paineita, on hyvä muistaa, mitä varten seurakunnat ovat olemassa. Niilo Pesonen nostaa esiin kolme päätehtävää.

Paavi Franciscus on uskaltanut nousta ennen kaikkea vihan valtaa vastaan. Samaa päättäväisyyttä toivoisi maamme evankelis-luterilaisten kirkon piispoille, kirjoittaa Olli Kohonen.

Tulevina vuosina kirkon on satsattava viestintäänsä suhteessa enemmän kuin nykyisin. Kesän aikana toteutettava Rauhan Tervehdyksen lukijatutkimus antaa siihen lisätietoa, kirjoittaa Pauli Niemelä.

13. toukokuuta toteutettu Toivevirsien ilta Oulun tuomiokirkosta on katsottavissa Virtuaalikirkossa.

Läsnäolo vaatii keskittymistä toiseen ihmiseen ja kiinnostumista hänestä. Vain keskittymisen kautta voimme olla läsnä toiselle myös etäältä, kirjoittaa Marja-Leena Tahkola.

Papin mukana katsoja pääsee ratkomaan elämän perimmäisiä kysymyksiä, kuten kaiken tarkoitusta, mutta myös murhia.

Vaikka rukouksessa on voimaa, ilman ruokaa ei kukaan elä. Seurakuntien emäntien tekemät take away -ateriat ovatkin rasioihin pakattua lähimmäisenrakkautta, kirjoittaa Elsi Salovaara.

Näinä päivinä aiemmin itsestään selvinä pitämistä asioista on tullut tärkeitä. Tiedän, että maailma on joltisenkin mallillaan, kun sisävessa toimii ja jääkaapissa on ruokaa, kirjoittaa Maarit Peltoniemi.

Epävarmuuteen suostuminen tekee kipeää, koska se vaatii luopumista kaiken hallitsemisen harhasta, kirjoittaa Juhani Lavanko.