Näkemyksiä

Tuukka Myllymäki kirjoittaa siitä, miten hän onnistui voittamaan niin masennuksen kuin siihen liittyneen häpeän. - Me voimme oppia toinen toisiltamme selviytymiskeinoja, hän kannustaa.

Sairaus, kuolema ja näihin liittyvä kriisi koskettaa jokaista jossain vaiheessa. Sairaalasielunhoidon ammattilaiset antavat silloin tukea. He ovat siis meitä kaikkia varten, muistuttaa Satu Saarinen.

Uskontojen yhteinen rauhankävely järjestetään Oulussa torstaina 23. syyskuuta kello 17–18. Kulkue etenee Toripolliisin patsaalta Rotuaarin lavalle.

Oulun hiippakunnan strategiaan on linjattu: ”Jokaisella kristityllä tulisi olla ainakin yksi syrjäytynyt ihminen ystävänä.” Haaste on heitetty, kirjoittaa Jaakko Tuisku.

Mikä on oikea ja ennen kaikkea oikeudenmukainen toimintatapa auttaa? kysyy Marjukka Hamari.

Uudenlainen konsertti- ja keskustelusarja Kakskaks palaa syksyllä. Vaikka keskustelun määrästä illoissa tuli myös kritiikkiä, jatkossa musiikkia ja puhetta on luvassa yhtä paljon. Aiheina ovat kotimainen ruoanviljely ja kirkko, milleniaalit ja kirkko sekä sielunhoito ja kirkko.

Koska identiteettimme on kaventunut omien toiveidemme kokoiseksi ja näköiseksi, itsetuntomme on hyvin suorituskeskeinen. Aikaisemmin saimme itsetuntomme lahjana yhteisöltämme ja Jumalalta, kirjoittaa Ilkka Kurjenmäki.

Olen huomannut, että erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa äärettömän helposti livahtaa huuliltani valittava, moittiva tai kärttyinen sana, tunnustaa Satu Kreivi Palosaari.

Maailman elinkelpoisena säilyttäminen on yhteinen savotta. Ilmastoahdistus iskee helposti, sillä tehtävä tuntuu musertavan isolta. Omaa elämää ei tarvitse muuttaa kerralla, mutta jokainen teko on eteenpäin, kannustaa Elsi Salovaara.

- Mitä jää, kun työura on taputeltu, kaikki tavarat hankittu, rahaa on loppuelämän tarpeiksi ja jälkeläisillekin, pohtii Kati Jurkko.

Niin kauan kun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva joutuu elämässään kohtaamaan ennakkoluuloja, loukkauksia ja vihaa, tarvitaan sateenkaarimessua, toteaa Timo Juntunen.

Papin ei tarvitse olla "siellä missä tapahtuu". Ehkä pappia tarvitaan juuri siellä, missä ei "tapahdu", pohtii Satu Kreivi-Palosaari.

"Kiusattukin voi nauraa nimittelijöiden mukana, vaikka oikeasti tekisi mieli itkeä. Niin pieni ekaluokkalainenkin teki. Kunnes opettaja puuttui asiaan." Kolumnistimme Karin Mariola toteaa, että kiusaamisen ennaltaehkäiseminen ja siihen puuttuminen on aikuisten vastuulla.

Rukouksen vaara on siinä, että se muuttaa eniten rukoilijaa itseään, kirjoittaa Niilo Pesonen.

Oululainen Satu Haapanen lähtee Jerusalemiin edistämään
uskontojenvälistä vuoropuhelua. Uusi työpaikka on Suomen Lähetysseuran Felm-keskuksessa.

Isosena pääsee ”tuulettamaan” nuorten mahdollisesti pölyttynyttä kuvaa seurakunnasta ja osoittamaan, millainen paikka kirkko voisi heille olla, kirjoittaa Tuuli Kankaansyrjä.

Kiimingin seurakunnassa mediarippikouluja on järjestetty jo muutaman vuoden ajan. Mediariparilla opetellaan samat asiat kuin muillakin ripareilla, mutta tyyli ja tapa on toinen.

Rippikoulut ovat merkkipaalu, jonka vetävyydestä on huolehdittava. Myös rippikouluissa on käytettävä vaihtoehtoisia tapoja oppia ja opettaa, kirjoittaa Elsi Salovaara. Seuravaksi voisi toteutua kuvataideripari tai joogaripari?

Seurakuntien tuore tunnettuuskysely kertoo, että niin kirkkoon kuuluvien kuin kirkosta eronneiden joukossa korostuu sana "etäinen". Mistä tämä johtuu, sitä pohtii Tuukka Myllymäki.

Voiko yksi syy asuntoautojen ja -vaunujen uuteen suosioon olla myös se, että sellaisella ajava kuuluu aina joukkoon, pohtii Elsi Salovaara

Hengellistä väkivaltaa ja sen vaikutuksia koskevien kysymysten äärellä ollaan 17. heinäkuuta. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.

Piispa kiitteli SRK:n taannoista, uskonnonvapautta koskenutta kannanottoa. "Uskonnonvapaus ensisijaisesti vapautta uskoa", hän muistutti.

Vapaaehtoistyöhön on kaipuuta, mutta voiko siihen osallistuva aidosti kokea olevansa täysivaltainen toimija? Vapaaehtoisen rooli on kirkossa edelleen monella tavoin rajattu, toteaa Marjukka Hamari.

Oululaiset pitävät seurakuntia luotettavina ja uskottavina, mutta toisaalta varovaisina ja kangistuneina. Media, hautausmaa ja kirkolliset toimitukset ovat areenoja, joiden kautta ihmiset ovat seurakuntaansa eniten kosketuksissa, kirjoittaa Elsi Salovaara.