Näkemyksiä

Facebookin ja Twitterin keskustelutavat - väittelyt ja kiistelyt - ovat monille papeille hankalia. Kirkossa on aina suosittu keskustelutapoja, jotka painottavat voimakkaasti yksisuuntaisuutta ja samanmielisyyttä. Ei väitellä, vaan pyritään välttämään vastakkainasettelua sekä edistämään tasa-arvoista ja turvallista yhteisöä, kirjoittaa Ilkka Kurjenmäki kolumnissaan.

Jumalanpalveluksiin ja muihin seurakunnan tilaisuuksiin voi tulla turvallisella mielellä, kannustaa piispa Jukka Keskitalo. Syksyllä hän toivoo näkevänsä useita "koronasta vapautumisen juhlajumalanpalveluksia".

Mitä nuoret ajattelevat ehtoollisella käymisestä? Joukko oululaisia isoskoulutettavia vastaa kysymykseen.

Satu Kreivi-Palosaari rakastaa virsiä, mutta ymmärtää myös niin kevyen musiikin, rockin ja hevin kertovan ihmisen kompuroinnista ja kaipauksesta tavalla, jota on syytä kuunnella.

"Kaikella on tarkoituksensa, myös sillä, että jotain ei tapahdu. Jos ovet johonkin oppilaitokseen tai työpaikkaan eivät avaudu nyt, se ei ole maailmanloppu, vaikka pettymys on iso", kannustaa Elsi Salovaara.

Toisen ihmisen ja ihmisryhmän tietoinen loukkaaminen ja halveksunta ei ole oikein eikä kristillistä. Kuitenkaan kristilliseen uskoon kuuluvan opin ja opetuksen esillä pitäminen ei voi olla loukkaavaa, kirjoittaa Pauli Niemelä RT:n pääkirjoituksessa.

Vihapuhe on tullut aiempaa näkyvämmäksi sosiaalisen median ansiosta. Sananvapaus ei kuitenkaan ole rajaton ja jokaisella on vastuu omista sanomisistaan. Sisäministeriön kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen, näyttelijä Chike Ohanwe ja professori Risto Saarinen ruotivat keskustelukulttuurin muutosta Kirkkopäivien ja Lähetysjuhlien virtuaalitapahtumassa.

Fuengirolassa asuu yli sata kansallisuutta. Monikulttuurisuus näkyy ja kuuluu kaikkialla, kertoo Espanjan aurinkorannikolla asuva Marja Forsblom.

Oulun seurakuntien yhtymäjohtaja Pekka Asikainen uskoo, että pyhiinvaellus voi olla vaeltajalle hyvää tekevä löytöretki: "Moni asia saattaa loksahtaa kohdalleen, kun on aikaa hiljentymiseen ja kulkemiseen."

Voisiko helatorstain sanoma taivaaseen korotetusta Kristuksesta tuoda meille viestiä Jumalan läsnäolosta ja rakkaudesta elämässämme juuri nyt? Hoitaa haavaamme syvästä kaipauksesta yhteyteen Jumalan kanssa? kysyy Ulla Mitrunen.

Elämä voi heittää meistä jokaisen pimeään kellariin. Kaunein huomionosoitus, jonka toiselle voi antaa, on keskittyä häneen. Nähdä hänet. Sillä juuri pimeässä nähdyksi tulemisen tarve on suurin, toteaa Karin Mariola.

On ollut liikuttavaa huomata, kuinka kirkkojen sulkeminen vaikutti kaipuuna sanan ja sakramenttien äärelle. Melkoisen moni kaipaa jo samaan tilaan tuttujen kasvojen kanssa. Kirkot ovat tärkeitä paikkoja, vähän samanlaisia kuin Öljymäki Jeesuksen aikana, kirjoittaa Pekka Tuomikoski.

Yhtymä on alkanut hyödyntää eri lähteistä haettavaa kehittämisrahoitusta parin viime vuoden aikana. Tähän mennessä se on tuonut taloon lähes miljoona euroa.

Matti Pikkarainen pohtii, onko kirkossa käynnissä jonkinlainen kilpailu rohkeimmasta tavasta päästä julkisuuteen. Pappien YouTube-videolla laulama Syntisten pöytä -kappale lähentelee ehtoolliseen yhdistettynä hänen mukaansa jo rienausta.

Kirkko, kunnat ja lukuisat järjestöt vapaaehtoisineen tekevät tärkeää työtä. Emme kaikki ole ammattikasvattajia, mutta kylässä meitä jokaista tarvitaan, muistuttaa Elsi Salovaara.

Milleniaalien halu kysyä ilman ennalta pureksittuja vastauksia on tervettä. Mutta ovatko alle nelikymppiset kysyjät myös valmiita esittämään itselleen kriittisiä kysymyksiä? pohtii Ilkka Kurjenmäki.

YK:n raportissa Suomi valittiin jälleen maailman onnellisimmaksi maaksi. Miten sijoitumme tulevaisuudessa? Kirkolla on kansalaisyhteiskunnassa henkisen ja hengellisen voimaannuttajan rooli, toteaa Juhani Lavanko.

Etätyö on tehnyt meistä entistä tuottavampia ja itseohjautuvampia. Raamattu kehottaa meitä kyllä ahkeruuteen, mutta muistuttaa myös rentoutumisesta, huomauttaa Kati Jurkko.

Kaikki eivät välttämättä tunne seurakuntien tarjoamia palveluita. Omaa toimintaa on tuotava aktiivisesti esille, kirjoittaa Tuukka Myllymäki.

Seminaarin pääantia olivat nuorten suunnittelemat työpajat, joissa käsiteltiin mm. nuorten roolia seurakunnissa, yhdenvertaisuutta, mielenterveyden kysymyksiä ja sitä, onko seurakunnassa aktiivisesti toimiminen nuorten maailmassa sosiaalisesti hyväksyttyä.

Runoja julkaistaan pääsiäistä edeltävällä viikolla, eli hiljaisella viikolla Kirkko Oulussa -somekanavissa sekä Rauhan Tervehdys -lehdessä.  Kaikki runot löytyvät Oulun seurakuntien verkkosivuilta.

Koronaan sairastuminen antoi kokemuksen lähimmäisenrakkaudesta ja yhteisöllisyydestä, kirjoittaa Espanjassa asuva Marja Forsblom kolumnissaan.

"Virtuaalikirkosta on tullut säännöllinen sunnuntaiaamun kumppani ja radion aamuhartauksilla on ollut entistäkin suurempi merkitys elämässäni. Kun kirkkojen ovet ovat pysyneet kiinni, sielun ruokaa on ollut pakko nauttia digitaalisesti", kirjoittaa Mikko Salmi.

Olen usein sanonut, että lähes kaikki ihmisten ongelmat johtuvat huonosta tiedottamisesta, toteaa Hannu Luukinen. Onneksi on yksi suunta, johon ainakin viestit menevät ja vastauksia tulee takaisinkin.