Näkemyksiä

Ekumeniikan professori, kirkkoherra sekä sairaanhoitajana työskentelevä suurperheen äiti kertovat kantansa koronarokotteeseen. Millaisia terveisiä heillä on ihmisille, jotka eivät ota rokotetta?

Kostoa hautovat voivat joutua jopa vuosiksi oman katkeruutensa ja vihamielisyytensä vangeiksi. Anteeksiannon kautta on kuitenkin mahdollista päästä vapaaksi, kirjoittaa Karin Mariola.

Mitkä asiat ovat sinun tarvehierarkiasi kärjessä? Mihin sinä olet sitoutunut – tai mistä kenties riippuvainen, kyselee Pekka Tuomikoski.

Maallistumisen armollisuus on siinä, että se vapauttaa ihmisen uskonnollisesta suorittamisesta, kirjoittaa Juhani Lavanko.

"On ihan normaalia, että uskonnosta ja hengellisyydestä puhutaan myös julkisessa tilassa. Kirkon ei pitäisi kainostella liikaa", toteaa Jari Kupiainen.

"Vanhempien on tärkeää jaksaa olla läsnä. Eihän meistä varmaan kukaan onnistu siinä joka hetki, mutta tavoite on hyvä pitää mielessä", kirjoittaa Tuukka Myllymäki.

On hyvä asia, että kirkko vetoaa naisiin, mutta sen tulisi vedota myös miehiin. Ongelmaksi kirkon naisistuminen muodostuu, kun miehet muuttuvat hengellisesti passiivisiksi, kirjoittaa Ilkka Kurjenmäki.

Oulun piispa Jukka Keskitalo kannustaa tarttumaan uskoa, toivoa ja rakkautta huokuvaan Raamattuun. Pyhä kirja on käännetty jo 1571 kielelle.

"Olisiko jo aika vaihtaa lähestymistapaa siten, että emme niinkään miettisi, mitä seurakunta voi antaa minulle, vaan sitä, mitä minä voin antaa seurakunnalle" kirjoittaa Marjukka Hamari.

Toisinaan irtipäästäminen tekee hyvää. On uskallettava kyseenalaistaa perinteitä ja kysyä, kantaako kirkko mukanaan negatiivisia asioita, joista emme osaa päästää irti, pohtii Salla Autere.

Politiikassa pitkään vaikuttanut ja myös kolhituksi joutunut Riikka Moilanen avautui kokemuksistaan Minun uskoni -illassa Tuiran kirkossa.

Rauhan Tervehdyksen juttujen kuunteleminen verkossa on yhä helpompaa. Kokeile palvelua vaikkapa tällä jutulla ja anna meille palautetta. Arvomme vastaajien kesken tuotepalkintoja.

Kun ruumis uusiutuu jatkuvasti, ihmissuhteet ja ajatukset muuttuvat, onko mikään minussa tai elämässäni pysyvää? Tätä pohtii Satu Kreivi-Palosaari.

Jokainen löytää itselle sopivan tavan hiljentyä ja rauhoittua. Joillekin se voi olla ensin siirtyminen epämukavuusalueelle, kun on tottunut koko ajan menemään ja tekemään, kirjoittaa Petri Satomaa.

Oululaislähtöinen sarjakuvataiteilija Ville Ranta nähtiin lokakuussa Minun uskoni -keskustelusarjan vieraana Tuiran kirkossa. Hän vastaa videolla myös Rauhan Tervehdyksen pikakysymyksiin.

Kirkkoherranvirastossa Hannu Luukinen on mukana järjestämässä ihmisten isoja juhlia. Mehiläistenhoitajan roolissa elämää ryhmittävät vuodenajat.

Kirkon pitäisi olla elämässään ajelehtiville paikka, jossa voi tuntea kuuluvansa johonkin ja josta saa voimaa kasvattaa juuriaan, kirjoittaa Kati Jurkko.

Televisiosta tuttu kirkkoherra Kari Kanala on yksi Tuiran kirkossa järjestettävän Minun uskoni -keskustelusarjan osallistujista. Minun uskoni -illoissa tunnetut vieraat kertovat, mitä esimerkiksi usko, toivo ja rakkaus heille merkitsevät.

Satu Kreivi-Palosaari on huomannut, että kahvakuulatreenissä ja hengellisessä elämässä on yllättävän paljon samaa.

Pahinta, mitä lauman jäsenelle voi tapahtua, on joutua eristetyksi ja jäädä yksin. Empatia on rohkeutta haastaa ryhmäpaine ja seistä syntipukin rinnalla, kirjoittaa Karin Mariola.

Nuori luo itsensä muiden keskellä. Tärkeää on, että se onnistuu paikassa, jossa lähettyvillä on myös turvallisia aikuisia, muistuttaa Elsi Salovaara.

Jumala on antanut ihmiselle vastuun viljellä ja varjella ja käyttää järkeämme, kirjoittaa Oulujoen seurakuntaneuvoston jäsen Helena Ylimaula.

Tuukka Myllymäki kirjoittaa siitä, miten hän onnistui voittamaan niin masennuksen kuin siihen liittyneen häpeän. - Me voimme oppia toinen toisiltamme selviytymiskeinoja, hän kannustaa.

Sairaus, kuolema ja näihin liittyvä kriisi koskettaa jokaista jossain vaiheessa. Sairaalasielunhoidon ammattilaiset antavat silloin tukea. He ovat siis meitä kaikkia varten, muistuttaa Satu Saarinen.