Joulun lähellä huomaan: pimeyteen syttyy sittenkin Valo

15.12.20

Kun joulu on jo lähellä, ajattelen, että taas on päästy jouluun! Unelmieni joulussa ei ole aikatauluja eikä kiire minnekään. Minun jouluni tuoksuu mausteiselta glögiltä, kuuselta ja vanhalta kirkolta. Muistan eräästä joulusta, kun saimme tehdä perheen kanssa aikamatkan vuosikymmenten takaiseen jouluun.
Rauhan Tervehdyksen pyynnöstä seurakuntien työntekijät täydensivät lauseita joulu mielessään.


Kuvat: Pääkuva Shutterstock, muut kuvat Pixabay .

Kun joulu on jo lähellä… huomaan, että pimeyteen syttyy sittenkin Valo!

Marraskuussa tuntuu, että taivas putoaa ja peittää harmaudellaan kaiken. Ihmiset väsyvät, odotamme joululoman alkamista. Onneksi viimeistään adventin aikoihin saamme viritellä kauniita jouluvaloja. Myös kynttilöitä sisällä ja ulkolyhdyissä kelpaa ihastella kaamoksen keskellä. Ilman tätä pimeyttä ei valo tuntuisi valolle. Toivottavasti löydämme myös sisäisen valon ja toivon Vapahtajan syntymän myötä.

Unelmieni joulussa… olen erämaassa hirsimökissä, hankien ja metsän keskellä. Takkatulen ääressä luen kirjoja shaali harteilla ja villasukat jalassa. Näen kynttilät ikkunalaudalla, kuuntelen hiljaisuutta. Mietin, muistelen, lepään ja hyräilen ”Maa on niin kaunis”. Lopulta hiljennyn jouluevankeliumin lukuun.

Minun jouluni tuoksuu… pipareille, leivinuunissa paistetulle kalkkunalle, tuoreelle pullalle, saunavastalle ja joulukuuselle.

Muistan eräästä joulusta… kuinka isällä oli tapana arvuutella joululahjasta etukäteen. Joka päivä sain tehdä yhden kysymyksen ja hän tietenkin vastasi aina sopivan epämääräisesti. Eräänä vuonna en millään keksinyt, mikä lahja voisi olla. Jouluaattona paketista löytyi henkilövaaka! Paljon jännempää oli arvaaminen kuin itse lahja.

Ritva Sassali, diakoni, Liminka

Kun joulu on jo lähellä… ihastelen kotona lapsen kanssa, mitä joulukalenterin luukuista paljastuu. Töissä mietin, mikä joulun sanomassa erityisesti puhuttelee minua tänä vuonna, ja mitä voisin jakaa siitä seurakuntalaisille.

Unelmieni joulussa… enkelikello helisee hiljaa ja lähellä ovat rakkaimmat.

 Minun jouluni tuoksuu… mausteiselta glögiltä, kuuselta ja vanhalta kirkolta.

Muistan eräästä joulusta… kun 5-vuotias pikkusiskoni luuli olevansa olohuoneessa yksin ja katsoi joulukuusta ihaillen. Hän laittoi kätensä ristiin ja rukoili ”Jeesus, tule katsomaan kuusta. Se on kaunis.”

Hanna Vapaavuori, seurakuntapastori, Oulunsalo

 

Kun joulu on jo lähellä… alkaa tuntea lämpöä, vaikka ulkona on kylmää, pimeää ja liukasta.

Unelmieni joulussa… ei ole aikatauluja eikä kiire minnekään, eikä jälkiruoka lopu kesken.

Minun jouluni tuoksuu… tallilta ja hevosilta. Hevosten hoitaminen ensimmäisenä aamulla ja jouluaamun ratsastus yhdessä talliporukan kanssa ovat kuuluneet pitkään omiin jouluaattoaamun perinteisiin. Tänä vuonna tallivierailu jäänee väliin, kun joukkokokoontumisia rajoitetaan.

Minna Virtanen, nuorisotyönohjaaja, Tyrnävä

Minun jouluni tuoksuu… vasta paistetuilta pipareilta, kinkulta, hyasinteilta, joulukuuselta ja kynttilöiltä.

Marja Rantasuomela, diakoniatyöntekijä, Hailuoto

 

Kun joulu on jo lähellä… ajattelen, että taas on päästy jouluun!

Unelmieni joulussa… olen kaikkien läheisteni kanssa suuressa pirtissä pitkän pöydän äärellä nauttimassa hyvästä ruuasta ja iloisesta yhdessäolosta. Pihasaunan lämmössä on vastottu koivuntuoksuiseksi. Pirttiin on haettu metsästä luonnonkuusi, joka on koristettu oikeilla kynttilöillä ja olkikoristeilla.

Pakkanen paukkuu nurkissa, mutta sisällä on pehmeä puu-uunin lämpö. Joulun vietto jatkuu aamuyön tunneille asti.

 Minun jouluni tuoksuu… hyasinteille ja herkkuleipomuksille ja taustalla soi Jari Sillanpään Hyvää joulua-joululevy, joululeipomisen tunnelmaan kuuluva musiikkiperinne jo vuodesta 1996.

 Muistan eräästä joulusta… vain hiljaiset pakkasyöt ja lumisen maiseman ikkunan takana, kun imetin 12.12. syntynyttä esikoistytärtäni ja ihmettelin, kuinka ihmeellistä ja kiitollista on saada lapsi ja tulla äidiksi.

Eeva Mertaniemi, kappalainen, Liminka

Muistan eräästä joulusta… kun saimme tehdä perheen kanssa aikamatkan vuosikymmenten takaiseen jouluun. Matkasimme ”joulun ihmemaahan”, tykkylumen ja paukkupakkasen keskelle. Meitä odotti kylmä honkamökki vailla mukavuuksia. Olimme varautuneet jouluun peräkärryllisellä polttopuita sekä joulunherkuilla.

Saimme viettää joulun hiljaisuudessa, kynttilänvalossa ja välillä arkiaskareita tehden: joulukuusen haku, vedenkanto, mökin ja saunan lämmitys, ruuanlaitto puuhellalla.

Kävely kuutamon valaisemassa metsässä oli mieleenpainuvaa. Pakkaslumen narina, kaamoksen hämäryys sekä tähtitaivas oli jotakin uskomatonta jopa lapsuutensa Lapissa asuneelle.

Siinä hiljaisuudessa ja rauhassa joulun sanoma tuli lähelle. Oli oikein lempeän läsnäolon joulu.

Sari Lukka, diakoniatyöntekijä, Haukipudas

Muistan eräästä joulusta… kuinka pikkusiskoni antoi Joulupukille tuttinsa tonttuvauvalle vietäväksi.

Tuntuu kuin tämä joulu olisi ollut aivan vasta, mutta ilmeisesti siitä on vierähtänyt jo tovi: tulevana jouluna onkin jo mahdollisesti tyttöni vuoro luovuttaa tuttinsa tonttutytölle. Saa nähdä, vierähtääkö suurin kyynel poskelle isällä, äidillä vai tytöllämme.

Matias Jurmu, nuorisotyönohjaaja, Muhos

 

Muistan eräästä joulusta… 12 joulupukkia. Sen jälkeen kun joulupukki lakkasi vierailemasta meillä, olemme aina lähteneet joulupöydästä pukkikävelylle. Tarkoitus on bongata joulupukki vähintään kerran ennen kuin voidaan palata kotiin avaamaan lahjoja.

Yhtenä jouluna jouduttiin kävelemään yli kaksi tuntia. Yleensä pukkeja näkyy noin seitsemän. Siis anteeksi: tarkoitan, että törmäämme siihen yhteen ja oikeaan pukkiin seitsemän kertaa. Erityisen mieleenpainuvaa on, jos pukin näkee ovella kolkuttamassa eikä vain autossa – anteeksi reessä – ohi vilahtamassa.

Jos perheenne joulunvietto sujuu tänä vuonna pienimuotoisemmin, suosittelen pukkikävelyä! Sen jälkeen on vatsassa paremmin tilaa jälkiruoallekin.

Iida Glumoff, vs. seurakuntapastori, Oulujoki

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Yleinen