Piparipussit ilahduttivat vuoden pimeimpänä päivänä

21.12.20

Oulun keskustassa jaettiin maanantaina tuhat piparitervehdystä aamuliikenteessä kulkeneille. Oulun tuomiokirkkoseurakunnan tempaus oli Oulussa ensimmäinen laatuaan.


Teksti: Elsi Salovaara . Kuvat: Elsi Salovaara .

Maanantaiaamu on paitsi pimeä, myös märkä. Vettä vihmoo taivaalta, mutta Oulun Vanhan pappilan keittiönovi käy tasaiseen tahtiin. Keittiössä tuoksuu pipari. Sitä toimittaja osasi odottaakin.

Tiskillä onkin monta laatikollista pieniä ruskeita paperipusseja. Ne ovat joulurauhan toivotus Suomen ev.lut. kirkolta. Sisällään ne pitävät kukin kaksi Raksilassa sijaitsevan Cafe Kreeman valmistamaa piparkakkua.

Tuhat pussia pakattiin talkootyönä perjantain päätteeksi, joten yhteensä jaossa on kaksituhatta piparia. Suurin osa Oulun tuomiokirkkoseurakunnan työntekijöistä on jakamassa pusseja maanantaiaamussa kiirehtäville.

Päivä on valittu tarkoituksella. 21. joulukuuta on vuoden pimein päivä, ja seuraavasta päivästä alkaen päivä alkaa taas pidentyä ja valo voittaa.

– Hei, jos sinä ja Merja menette vaikka Toripakalle, niin minä ja Anneli hypätään Sailan autoon ja ajetaan rautatieasemalle, tuomiorovasti Satu Saarinen jakaa päivystyspisteitä.

Osa on jo mennyt ottamaan paikkansa Kauppakeskus Valkean edessä ja muilla keskustan bussipysäkeillä.

 

Saarinen tietää, että ainakin Jyväskylässä tehdään samantainen tempaus, ja Helsingissä piparipusseja on jaettu seurakuntien toimesta jo useampana vuonna.

Toimittaja hyppää rautatieasemalle jatkavan auton kyytiin.

– Seuraava juna lähtee puolen tunnin päästä, lähetyssihteeri Anneli Nieminen tarkistaa kännykästä aikatauluja, kun diakoniatyöntekijä Saila Luukkonen laittaa auton parkkiin.

On siis juuri sopivasti aikaa jakaa pusseja Rovaniemen-junaan kiirehtiville. Rautatieaseman alikulkutunnelissa ollaan sateelta turvassa. Valokuvaamiseenkin on enemmän valoa kuin ulkona.

Väkeä purkautuu junasta, ja osa taas kiiruhtaa sen kyytiin. Yhdessä on sovittu, että pipareita jaetaan lyhyillä saatesanoilla: Saako olla pipareita? Tiedot jakelijatahosta ja piparien ainesluettelon tiedot löytyvät pussista.

Moni ottaa pussin vastaan, ja kiittää. Melkein jokainen toivottaa päälle hyvää joulua. Se ilahduttaa myös jakelijoita.

Saila Luukkonen jakaa pussin junasta tulevalle pariskunnalle ja huikkaa.

– Siinä on vähän herkkua aamukahville.

Kun juna valmistautuu lähtöön, pakkaudumme takaisin autoon ja jatkamme matkaa Raksilan marketeille. Jokaisen marketin eteen riittää jakelija.

Citymarketin edessä käsitöitä ja joulukoristeita myyvä Liisa Pekkala saa Anneli Niemiseltä ensimmäisen pussillisen.

– Onpa hyviä pipareita, todella mureita. Olipa mukava yllätys, kehuu Pekkala.

Väkeä on liikkeellä mukavasti, vaikka kello ei ole viedä edes yhdeksää. Pipareita jaetaan enimmäkseen kaupasta ulos tuleville, niin marketissa ei tule ongelmia ylimääräisen pussukan kanssa.

Puoli tuntia hurahtaa taas vauhdilla. Sitten auto starttaa taas kohti juna-asemaa. Helsingin suuntaan matkalla olevat saavat myös evästä pitkälle taipaleelle. Nyt suunnataan suoraan seman kupeeseen, sillä juna lähtee ykköslaiturilta.

Seuraavaksi kolmikko aikoo suunnata piparipussien jakoon Limingantullin Prismalle. Tässä vaiheessa toimittaja hyppää kyydistä ja lähtee kohti toimitusta. Kuvia on tullut napsittua roppakaupalla.

Vielä yksi tilanne on pakko ikuistaa. Anneli Nieminen suuntaa kohti taksitolpalla päivystäviä autoja.

– Huomenta, maistuisiko teille joulupipari?

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Oulun tuomiokirkkoseurakunta